CYRANO.
Vaan ääneni!… Jos hän sen tuntisi!…
Päästää irti toisen kätensä ja tekee sellaisen liikkeen
kuin kääntäisi näkymätöntä avainta.
Krik! Krak!
Juhlallisesti.
Cyrano, ääntele kuin aito Bergerac!…
DE GUICHE, taloa katsellen. Täss' on se! Naamio kun nähdä sois mun, muusta en välittäis!
Aikoo mennä sisään. Cyrano hyppää parvekkeelta, pitäen kiinni taipuvasta oksasta, ja asettuu oven sekä De Guichen väliin; on putoavinaan raskaasti, kuin hyvin korkealta, jää makaamaan liikkumattomana, ikäänkuin pyörtyneenä.
DE GUICHE, hypähtää taaksepäin.
Ken se?
Katsoessaan ylöspäin hän näkee vain taivaan, sillä oksa
on vetäytynyt takaisin. Hän ei ymmärrä asianlaitaa.
Hän mistä tullee?
CYRANO, asettuu istumaan; ääntään muuttaen.
Kuusta!
DE GUICHE.
Kuu… kuusta?