DE GUICHE, uteliaisuuden innostamana istuutuu penkille.
Mitä?
CYRANO, luonnollisella äänellään.
Ei mitään!… Viisitoista minuuttia meni.
He vihitty on! Vapaa ootte! Kiitokseni!
DE GUICHE, hypähtäen seisomaan. En mitään ymmärrä!… Tuo ääni… enkö sitä oo kuullut?…
Talon ovi avautuu; lakeijoita, kantaen sytytettyjä
haarakynttilöitä. Valoisaa. Cyrano panee hattunsa pöydälle.
Ja tuo nenä… enkö nähnyt oo?…
Ah, Cyrano?
CYRANO, kunniaa tehden.
Niin juuri, min' oon Cyrano.
Nyt sormukset on vaihdettu.
DE GUICHE.
Kas, mitä siellä?
Kääntyy. Hämmästys! Lakeijain jäljessä Roxane ja Christian käsikkäin. Munkki seuraa heitä hymyillen. Ragueneaukin kantaa kynttilää. Seuralaisnainen, hämmästyneenä, puolittain yöpuvussa, päättää kulkueen.
Ah, taivas!