ROXANE.
Suokaa
siis anteeksi, jos jään! — Mä pyydän: rumpu tuokaa!
Istuu rummulle, joka tuodaan.
Näin! Kiitos!
Nauraa.
Vaunujani ammuttiin, kun tänne
mä tulin.
Ylpeästi.
Muuan vahti.
Näyttää vaunujaan.
Eikö mielestänne
ne oo kuin kurpitsa! Ja kuski niinkuin rotta.
Ihan kuin tarinassa. Ihan! Eikö totta!?
Lähettää huulillaan suudelman Christianille.
Niin, hyvää päivää!
Katsellen kaikkia.
Miksi suruisia tälleen?
— On tänne pitkä matka. —
Huomaa Cyranon.
Hauska nähdä jälleen!
CYRANO, lähestyen.
Vaan kuinka…?
ROXANE. Löysin tänne? Niinkö? — Ilman vaivaa. Tää sota autioiksi kaikki seudut raivaa, tienviitat selvät siin' on. — Uskoa en vois ma sodan kamaluutta, jollen nähnyt ois! Jos kuningastanne näin, herrat, palvelette, parempi palvella on — sen te myöntänette! — mun kuningastani…
CYRANO.
Vaan kuinka?… Millä tavoin…?
Tie eihän kaikkialla ole yhtä avoin!
ROXANE. Ah, viholliset, niinkö? Heidän rintamansa lävitse kuljin!
I SOTURI.
Kuulkaa! Totta tosiansa!
II SOTURI.
Te ootte leikkisä!
DE GUICHE. Mä pyydän, kertokaa mitenkä pääsitte!
LE BRET.
Se oli vaikeaa?!
ROXANE. Ei kovin. Hidalgo jos kulkuani esti, mä hälle hymyilin ja katsoin suloisesti — niin kauniisti kuin voin! — Ja myöntää täytyy, että he ritarillisia ovat. Estehettä sain mennä eteenpäin.