ROXANE. Tunnon ääni mun tulla käski. Myöskin toista käskijääni ma tottelin. Vaan… hst… ma sitten puhun siitä.
LE BRET, joka oli mennyt taustalle, antaakseen keihäänsä kärjessä leivän vallilla olevalle vartialle. De Guiche!
CYRANO.
Pois ruoat, juomat, vadit, kulhot! Niitä
ei näyttää saa! Ja olkaa niinkuin kaikki täällä
ois ennallaan…
Ragueneaulle.
Ragueneau, saat kuskipenkin päällä
taas hetken istua!
No, kaikki kai on poissa?
Kaikki piilotetaan hetkessä teltteihin, vaatteitten, takkien ja lakkien alle. — De Guiche tulee äkkiä — pysähtyy, nyrpistää nenäänsä. — Hiljaisuus.
VII KOHTAUS
Samat, DE GUICHE.
DE GUICHE.
Ah, mikä tuoksu!
SOTURI, laulaen huolettomasti.
To lo lo!…
DE GUICHE, pysähtyen ja katsellen häntä.
Mik' ollee noissa!?
— Te ootte aivan punainen!
SOTURI.
Ma? Sit' en usko!
Tai ehk' on poskillani taiston verirusko!