CARBON.
Me pakenemme.
Jo kaksi haavaa sain!
CYRANO, huutaa sotureille.
Pois pelko! Väisty emme!
Carbonille, jota hän tukee.
Christianin kuolema ja oman onnen surma
mun kostettava on! Ja sitten tulkoon turma!
He laskeutuvat vallilta. Cyrano lyö maahan pystyyn keihään,
jonka päähän Roxanen nenäliina on kiinnitetty.
Sa haasta, lippu, meille: kuole taikka voita!
Huutaa sotilaille.
Hei miehet, käykää päin! Uus hyökkäys!
Huilunsoittajalle.
Paimen, soita!
Huilu soi. Haavoittuneita nousee seisomaan. Sotureita hyökkää
alas valleilta. He ryhmittyvät Cyranon ja pikku lipun ympärille.
Vaunut peittyvät ja täyttyvät ihmisistä, niistä tulee jonkunlainen
rintavarustus.
SOTURI, tulee, peräytyen vallin harjalle, taistelee; huutaa.
He nousee vallille!
Kaatuu kuolleena maahan.
CYRANO.
Me heitä tervehdämme!
Vallin harjalle ilmenee äkkiä suuria espanjalaisjoukkoja.
Keisarilliset liput liehuvat.
Nyt ampukaa!
Laukaus.
Noin!