ÄÄNI, uhkaavasti. Eikö sull' oo selko mun käskystäni? Taikka ehkä tahdot kuulla, mitenkä huminaa voi korviin saada — puulla!?
Keppi näkyy ilmassa päiden yläpuolella.
MONTFLEURY, yhä heikommalla äänellä.
"Ah, onnekas, ken…"
Keppi heiluu.
ÄÄNI.
Ulos!
PERMANNOLLA OLIJAT.
Oh!
MONTFLEURY, tukahtuvalla äänellä.
"Ah, onnekas…"
CYRANO, nousee seisomaan tuolille, käsivarret ristissä rinnalla, hattu toisella korvalla, viikset ylös kierrettyinä; hirveä nenä. Sa suututat mun itsepintaisuudellas!
Hänen esiintymisensä aiheuttaa hämmennystä.