CYRANO.
Pois, ja pian!
TOINEN ÄÄNI.
Mutta…
CYRANO.
Viipyykö hän vielä?
Tekee sellaisen liikkeen kuin käärisi hihojaan ylös.
No, menen näyttämölle! Saatanhan ma siellä
tuon paksun rasvaruhon kyllä paloittaa.
MONTFLEURY, kooten kaiken arvokkuutensa.
Ken mua loukkaa, loukkaa itse Thaliaa!
CYRANO, hyvin kohteliaasti. Jos Thalia vain tuntis herra Montfleuryn, ken häntä loukkaa, — varmaan nähdä saataisiin, hän että koturninsa antais jonkun kerran koskettaa jotain paikkaa tämän arvon herran.
PERMANNOLLA OLIJAT.
Montfleury! Montfleury! Clorise!
CYRANO, niille, jotka huutavat hänen ympärillään. Mä pyydän, armahtakaa mun huotraani! Jos jatkuu tää, niin min' en takaa, se vaikka sisältänsä säilän sinkauttaisi!
Piiri laajenee.
JOUKKO, väistyen.
Heh!
CYRANO, Montfleurylle.
Poistu!