CYRANO.
Mä käsken teidän vaiti olla!
Ja taistoon vaadin kaikki tässä, permannolla.
— Nimenne, pyydän! — Tänne, nuoret urhot, käykää!
Jokainen vuorollaan. No, pian järjestäykää! —
Ken tahtoo alkaa leikin? Hän, sen vannon, saa
nyt oikein komeasti manaan matkustaa!
Te, herra? Ette? Te? Ei! Ymmällä mä oon.
— Ken kuolla tahtoo nyt, hän sormen nostakoon!
Äänettömyys.
Heh! Kainojako oisi täällä nyt niin monta,
jotk' eivät kehtaa nähdä miekkaa alastonta?
Ei yhtään nimeä? — Ei sormea? — Siis näen,
ett' asiaan saan käydä.
Kääntyen näyttämöön päin, jossa Montfleury odottaa hädissään.
Aiot siellä seistä?
Oot paise, joka' täytyy saada kiirehtäen
pois näyttämöltä…
Käsi miekankahvassa.
— toivon: ilman leikkuuveistä.
MONTFLEURY.
Mä…
CYRANO, laskeutuu alas tuolilta, istuutuu muodostuneen
piirin keskelle, kuin olisi kotonaan.
Kolme kertaa lyön nyt yhteen käsiäni.
Sa kolmannella poistut!
PERMANTOYLEISÖ, huvitettuna.
Hyvä! Hah, hah!
CYRANO, lyöden yhteen käsiään.
Yksi!
MONTFLEURY.
Mä…
ÄÄNI, aitiosta.
Jääkää!
ÄÄNIÄ, permannolta.
Hän ei jää! — Hän jää! — Oon ihmeissäni! —
Tää miten päättyneekään!?…
MONTFLEURY. Ehkä vältetyksi mä…
CYRANO.
Kaksi!