Samassa kun nyt yksi varoituksen saaneista ryöväreistä heitti laajan viitan maassa makaavan uhrin päälle ja päällikkö sieppasi pyssyn, hyökätäksensä salaperäistä vihollista vastaan, kuului aseiden kalsketta, askeleita ja ääniä; painetteja ja kivääriä välkkyi portilla ja sisään murtausi joukko pyssyratsureita, jotka muutamassa silmänräpäyksessä ympäröivät ja kaasivat maahan ryövärit. Sitten seurasi vähäksi aikaa äänettömyyttä, jolloin ei kuulunut muuta kuin väsyneiden pyssyratsureiden läähätyksiä.
"Auttakaa kuolemaisillaan olevaa!" huudahti äkkiä nuori ryöväri, joka, samaten kuin toiset, oli polvillaan, kädet maassa, pyssyratsurin painetin uhkaamana.
"Ketä kuolemaisillaan olevaa?" kysyi kapteeni.
"Tuota tuolla nurkassa", vastasi nuorukainen, viitaten sormellaan.
Kaikki kääntyivät ja tähystelivät osoitettua suuntaa, mutta ei mitään huomattu.
"Viitan alla", sanoi ryöväri.
Kaikkien silmät seurasivat kapteenia, kun tämä nyt meni kojuun. Viitan, jonka hän kohta näki, heitti hän syrjään, ja kun sen alla piileillyt raadeltu ihminen tuli näkyviin, kajahti kaikkien suusta yht'aikaa kauhistuksen huuto. Onneton vanki, joka siinä polvillaan makasi, kädet selän taakse sidottuina ja pää rintaa vastaan vaipuneena, oli sinisen kalpea, kokonaan veressä ja niin täynnä haavoja, jotta näytti nyljetyltä. Hän teki ponnistuksen, koettaakseen kohottaa päätään.
"Poistakaa hänen siteensä", huusi kapteeni, "ja antakaa hänelle jotakin juotavaa."
Kolme pyssyratsureista ryntäsi nyt esiin; ne avasivat onnettoman siteet, asettivat hänet maahan makaamaan ja alkoivat tutkia hänen haavojaan, sillaikaa kuin toiset vihansa vimmassa ryhtyivät pyssynperillä kolhimaan ryöväreitä.
"Kiväärit alas!" huusi kapteeni, ja sitten, kääntyen ryöväri-nuorukaiseen, lisäsi hän: "Puhu sinä!"