"Mitä tarkoitatte?" kysyi nainen uudelleen.
"Ette ole nähneet … kaikkia haavojani", vastasi pyssyratsuri.
"Katsokaa tänne!"
Tätä sanoessaan otti hän pois nenäliinan, joka peitti hänen otsaansa.
Kaikki lähestyivät häntä likemmäksi, loivat häneen silmänsä ja huudahtivat kauhistuksesta ja säälistä. Onneton oli sokea!
"Surma ryöväreille!" huusivat nyt yksin suin sotilaat, potkien ja takoen heitä pyssynperillä.
Kapteenin ääni ei enää hallinnut pyssyratsureita; he laahasivat ryövärit alas laaksoon päin.
"Tahdotteko tehdä tuon laupeuden työn?" kysyi haavoitettu mies, kun hän ja nainen olivat kahden kesken jääneet.
Nainen nosti silmänsä taivasta kohden ja vastasi:
"Minä uhraan teille elämäni."
He puristivat toistensa käsiä, ja kumisevat pamaukset, jotka kuuluivat laaksosta ja jotka ilmaisivat että ilkiöt nyt saivat rangaistuksensa, olivat samalla kunnian osoitus jalolle liitolle, joka jo 10 vuotta on yhdistänyt säälivän naisen ja sankarin.