Toinen toisensa jälkeen roistoista ryömi maata pitkin haavoitetun luo ja suuteli hänen jalkaansa.
"Kapteeni", huusi nyt nainen ja tuijotti pyssyratsurien komentajaa hullun silmillä; "minä olisin voinut antaa heille tietoa teidän tulostanne, mutta minä en sitä tehnyt; minä annoin teidän tulla. Osoittakaa minulle armo palkinnoksi. Olen kadotettu, en voi palata takaisin omaisteni luo. Ampukaa minut näiden rosvojen kanssa!"
"Ei!" huusi haavoitettu, ponnistaen viimeisiä voimiaan.
Kaikki kääntyivät nyt häneen.
"Teidän täytyy tehdä laupeuden työ", jatkoi onneton heikolla äänellä ja oijensi naista kohtaan verisen kätensä.
"Laupeuden työ! Mikä? Oi sanokaa!" huudahti nainen ja heittäysi kädet ristissä hänen jalkoihinsa."
"Teidän tulee seurata minua", mumisi onneton mies.
"Mihin?"
"Kaikkialle, alati seurata minua."
Saapuvilla oliat katselivat toisiaan kummastuksella.