"Päällikkökin?"
"Ei."
"Ammuttiin?"
Ryöväri nyykäytti päätään myöntäen.
"Pyhä neitsyt!" huudahti toinen veljeksistä ja jatkoi sitten kääntyen vankiin: "Kuulitko? Me mittaamme samalla mitalla, ole varma siitä. Päivä on tuleva, jona Piemontesilaisen sisuksia riippuu jokainoan puun oksalla, jahka vaan saamme aikaa."
Ja tätä sanoessaan tyhjensi hän lasin viiniä.
"Katsos vaan", sanoi toinen ja osoitti tovereilleen vankia; "hän on vaipunut ajatuksiin."
"Mitä mietit?" kysyi päällikkö, pyyhkäisten viiksiänsä.
"Kentiesi äitiäsi?" kysyi ensimäinen.
"Minne olet jättänyt hänen?"