Lapsi katseli häntä miettiväisen näköisenä eikä virkkanut mitään.
Opettajatar nauroi. Sitten hän sanoi: "Hyvä ystävä, hän ei saata vastata, kun ei näe suunne liikkeitä. Te kuiskasitte hänen korvaansa. Uudistakaa kysymys ja katsokaa häntä silmiin."
Isä katsoi kiinteästi tytön kasvoihin ja toisti: "Oletko iloinen siitä, että isäsi on palannut eikä koskaan enää jätä sinua?"
Tyttö, joka katseli tarkkaan isänsä huulia, ikäänkuin olisi tahtonut tunkea suun sisään, vastasi avomielisesti: "O-len hy-vin i-loi-nen sii-tä, et-tä o-let pa-lan-nut etkä kos-kaan e-nää jä-tä mi-nu-a."
Isä suuteli häntä riemun valtaamana ja teki sitten joukon kysymyksiä tullakseen oikein vakuutetuksi hänen puhetaidostaan.
"Mikä on äitisi nimi?"
"An-to-ni-a."
"Mikä on pikkusiskosi nimi?"
"A-de-lai-de."
"Mikä tämä laitos on?"