Tiistaina marraskuun 1 p:nä.
Tämä päivä on omistettu kaikkien kuolleiden muistolle. Tiedätkö, Henrik, keitä kuolleita teidän lasten etupäässä tulee muistella? Niitä, jotka ovat teidän lasten edestä kuolleet. Kuinka monta sellaista onkaan jo kuollut ja vieläkin kuolee! Etkö milloinkaan ole ajatellut, kuinka raskas työ on lyhentänyt monen isän iän, kuinka moni äiti on vaipunut ennenaikaiseen hautaan puutteiden ja kärsimyksien takia, joita hän on kestänyt voidaksensa elättää lapsiansa.
Tiedätkö, kuinka moni mies on epätoivosta kuollut nähdessään lastensa kärsivän kurjuutta, kuinka monen vaimon sydän on särkynyt, kun on lapsensa kadottanut? Ajattele noita kaikkia tänä päivänä! Ajattele kaikkia niitä opettajia, jotka ovat nuorina kuolleet uhrattuaan kaikki voimansa koulullensa ja lapsillensa, joista eivät ole hennoneet erota!
Ajattele lääkäreitä, jotka ovat kuolleet tarttuviin tauteihin, kun niitä pelkäämättä vastustivat pelastaaksensa pieniä lapsia!
Ajattele niitä, jotka haaksirikoissa, tulipaloissa, nälänhädässä, suurimmassa vaarassa ovat antaneet nuorisolle pelastukseksi viimeisen leipäpalan, viimeisen köydenpään, viimeisen lankun, ja ilolla uhranneet oman henkensä!
Heitä on lukemattomia, Henrik. Jokaisen hautausmaan povessa lepää sadoittain näitä jaloja henkilöitä, jotka, jos voisivat hetkeksikään kohottaa päätään, mainitsisivat jonkun lapsen, jolle ovat nuoruutensa ilot, vanhojen päiviensä rauhan, kaiken rakkautensa, kaikki tietonsa, vieläpä elämänsäkin uhranneet. Äitejä, isiä parhaassa iässään, vanhuksia, nuorukaisia — lapsimaailman tuntemattomia, sankarillisia marttyyrejä — niin suurenmoisia, ettei maa kasva niin paljon kukkia, kuin olisimme velkapäät sirottelemaan heidän haudoillensa.
Niin teitä, lapset, rakastetaan. Ajattele tänään kiitollisuudella kaikkia näitä kuolleita! Silloin sinun suhteesi niihin, jotka sinua rakastavat ja sinun edestäsi lyötä tekevät, on käypä paljon paremmaksi ja hellemmäksi.
Äitisi.
YSTÄVÄNI GARRONE.
Perjantaina marraskuun 4 p:nä.