Opettaja lähetti minut vähää ennen tunnin loppua johtajan luo lukujärjestystä viemään, ja kun juuri olin johtajan huoneessa, astui eräs kalpea, mustiin puettu nainen — Nellin äiti — sisään ja sanoi: "Herra johtaja, onko minun poikani luokalla eräs Garrone niminen oppilas?"
"On kyllä", vastasi johtaja.
"Tahtoisitteko olla hyvä ja kutsuttaa hänet tänne; minulla olisi vähän hänelle puhuttavaa."
Johtaja lähetti vahtimestarin häntä luokalta noutamaan, ja minuutin kuluttua Garrone seisoi ovella hyvin hämmästyneen näköisenä. Vaimo ennätti tuskin nähdä hänet, ennenkuin jo riensi vastaan, laski kätensä hänen olkapäilleen ja sanoi: "Oletko sinä Garrone, poikani ystävä, lapsi parkani suojelija? Oletko todellakin se rakas, urhokas poika?" Sitten hän otti kaulastaan pienet vitjat, joissa oli risti, ja ripusti ne Garronen kaulaliinan alle sanoen:
"Ota tämä a pidä se pienenä muistona Nellin äidiltä, joka kiittää ja siunaa sinua!"
LUOKKAMME ENSIMMÄINEN OPPILAS.
Perjantaina marraskuun 25 p:nä.
Garrone voittaa kaikkien suosion. Derossi taas on kaikkien ihmettelyn ja ihailun esineenä.
Hän on saanut ensimmäisen palkinnon ja tulee tänäkin vuonna ensimmäiseksi. Ei kukaan voi kilpailla hänen kanssaan, kaikki tunnustavat hänen etevyytensä joka alalla.
Hän on ensimmäinen laskennossa, kieliopissa, ainekirjoituksessa, piirustuksessa, käsittää kaikki paikalla, onnistuu kaikessa, hänen muistinsa on hämmästyttävä, ja koko oppiminen on hänestä leikintekoa.