Alussa hän ei ymmärtänyt laskentoa vähääkään, hänen kirjoituksensa vilisivät virheitä, eikä hän saanut yhtäkään täydellistä lausetta päässään pysymään, ja nyt hän ratkaisee kaikki esimerkit, kirjoittaa ihan oikein ja osaa läksynsä kuin vettä valaen. Jo hänen ulkomuotonsa osoittaa hänen rautaista tahtoansa. Hän on pieni ja tukeva, pää on kuin kirveellä veistetty ja kaulaton, kädet lyhyet ja paksut, ääni karkea.
Hän lukee kaikkea, mitä vain käsiinsä saa, vanhoja sanomalehtiä ja teatteriohjelmia, ja niin pian kuin hän saa kootuksi kymmenen soldoa, hän ostaa itselleen kirjan. Hänellä on jo oma pieni kirjastonsa, ja kerran hyvällä päällä ollessaan hän antoi minulle vihiä siitä, luvaten joskus viedä minut kotiinsa sitä katsomaan.
Hän ei juttele eikä leikittele kenenkään kanssa. Liikkumattomana kuin kallio hän istuu penkillään ja kuuntelee opettajaansa. Kuinka paljon sinä lienetkään tehnyt työtä, Stardi rukka! Vaikka opettaja olikin huonolla tuulella ja kärsimätön, sanoi hän kuitenkin tänä aamuna Stardille antaessaan hänelle mitalin: "Hyvin, Stardi! Ken kestävänä pysyy, se kruunataan."
Mutta hän ei ensinkään ylvästele, ei hymyile, ja tuskin hän oli päässyt mitaleineen penkkiinsä, kun jo taas asettui pää nyrkkiä vasten ja rupesi jos mahdollista entistä tarkkaavaisemmaksi ja liikkumattomammaksi.
Mutta vielä liikuttavampaa oli koulusta mennessä, kun hänen isänsä, lyhyt ja paksu, isokasvoinen ja karkeaääninen parturi odotteli häntä.
Hän ei ollut milloinkaan toivonut mitalia eikä ollut uskoa koko asiaa, ennenkuin opettaja vakuuttamalla vakuutti. Ja sitten hän rupesi nauramaan, löi poikaansa niskaan ja sanoi ääneen: "Kas se oli urhoollisesti ja kauniisti tehty, pikku pölkkypää", ja katsoi häntä hämmästyneenä hymyillen. Ja kaikki pojat hymyilivät paitsi Stardi. Hänen päässään pyöri jo seuraavan päivän läksy.
KIITOLLISUUTTA.
Lauantaina joulukuun 31 p:nä.
Sinun toverisi Stardi ei koskaan moiti opettajaansa, siitä olen vakuutettu. — "Opettaja oli tänään huonolla tuulella, opettaja oli kärsimätön"; sinä sanot sen tavalla, joka osoittaa suuttumusta. Mutta ajattelepa hiukkasen, kuinka monta kertaa sinä olet kärsimätön ja kenelle! Isällesi ja äidillesi; ja se on rikos. Sinun opettajallasi on kyllä syytä silloin tällöin olla kärsimätön. Ajattele kuinka monta vuotta hän jo on työskennellyt ja uuvuttanut itseänsä teidän tähtenne, ja vaikka muutamat teistä ovatkin hyviä ja herttaisia, on teissä paljon sellaisiakin, jotka vain hänen hyvyyttään väärinkäyttävät. Ja kaikki te hänelle tuotatte enemmän katkeria hetkiä kuin iloa.
Ja jospa tietäisit, kuinka monesti opettaja tulee kouluun, vaikka onkin sairas. Hänen kärsimättömyytensä on usein vain seuraus siitä, että hän on pahoinvoipa, ja kipeästi häneen koskee, kun hän huomaa, etteivät oppilaat ole siitä tietävinänsäkään, vaan käyttävät tilaisuutta vaivatakseen häntä.