Ja lääkäri riensi eteenpäin.
Kapteeni rypisti tuuheita kulmakarvojaan ja katseli rummuttajaa miettivänä, levittäen huolellisesti peitteen takaisin hänen päällensä. Sitten hän hitaasti, ikäänkuin huomaamattaan, kohotti kätensä ja teki kunniaa.
"Herra kapteeni", huusi poika hämmästyneenä, "mitä te teette, herra kapteeni? Minulle?"
Ja silloin tämä jäyhä soturi, joka ei vielä milloinkaan ollut lausunut ystävällistä sanaa alaisilleen, sanoi hyvin hellällä ja lempeällä äänellä: "Minä olen vain kapteeni, mutta sinä olet sankari."
Ja sitten hän kumartui pienokaisen yli ja suuteli häntä kolme kertaa otsalle.
ISÄNMAANRAKKAUS.
Torstaina tammikuun 26 p:nä.
Koska tuo kertomus pienestä rummunlyöjästä on liikuttanut sinun sydäntäsi, pitäisi sinun osata helposti kirjoittaa tämänpäiväinen aine: "Miksi rakastan Italiaa?"
Eikö ole sata vastausta juolahtanut mieleesi? Minä rakastan Italiaa siksi, että äitini on italialainen, siksi että suonissani virtaa italialaista verta. Siksi että maa, jonka povessa vainajat lepäävät, joita äitini itkien kaipaa ja isäni kunnioittaa, on italialainen. Siksi että kaupunki, missä olen syntynyt, kieli, jota puhun, kirjat, jotka minua kasvattavat, veljeni, siskoni, toverini, kaikki ne ihmiset, joiden keskuudessa elän, kaunis luonto, joka minua ympäröi, kaikki, mitä näen, kuulen, opin ja rakastan, on italialaista.
Sinä et vielä saata ymmärtää tätä rakkautta. Täysin tunnet sen vasta silloin, kun olet aikaihminen ja pitkän poissaolon jälkeen jonkin suuren laivan kannelta taas näet taivaanrannalla maasi korkeat, siniset vuoret. Sinä tunnet sen siinä rajattomassa hellyydessä, joka saa silmäsi kostumaan ja panee sydämesi riemusta sykkimään. Sinä tunnet sen silloin, kun suuressa, vieraassa kaupungissa ohimennen kuulet parin käsityöläisen puhuvan kieltäsi. Silloin sen tunnet, kun kuulet jonkun ylenkatseellisesti puhuvan maastasi ja tunnet veren nousevan kasvoihisi. Ja kaikkein selvimmin tunnet sen silloin, kun isänmaasi on vaarassa. Muista, että rakkaus isänmaahan on kallis, pyhä tunne!