Ja sanottuaan hyvästit sepälle ja hänen pojalleen hän saattoi minut kadulle.
Ulos astuessani sanoi Precossi: "Suo anteeksi", ja pisti taskuuni paperikäärön täynnä nauloja, ja minä pyysin hänet meille katsomaan ikkunastamme karnevaalia. [Karnevaali-juhlaa vietetään katolisissa maissa paaston aikana leikkisällä juhlakulkueella.]
Kadulla sanoi isäni: "Sinä olet antanut hänelle junasi, mutta vaikka se olisi ollut kultaa ja jalokiviä, olisi se kuitenkin ollut pieni lahja pojalle, joka on kääntänyt isänsä paremmalle tielle."
SAIRAS OPETTAJA.
Lauantaina helmikuun 25 p:nä.
Eilen illalla, kun palasin koulusta, kävin tervehtimässä sairasta opettajaani. Liika työ on tehnyt hänet kipeäksi. Viisi opetustuntia päivässä, sitten voimistelutunti ja vielä pari tuntia iltakoulussa. Siis hyvin vähän aikaa nukkumiseen, syötävä aina kovassa kiireessä, ja aamusta iltaan kiireesti ja hengästyneenä riennettävä toisesta toimesta toiseen. Hän on turmellut terveytensä. Niin sanoo äitini.
Äitini jäi portaille odottamaan minua, ja minä lähdin yksin ylös kiipeämään. Neljännessä kerroksessa pysähdyin pienen oven eteen ja soitin.
Palvelija saattoi minut pieneen, köyhään, puolipimeään huoneeseen, missä opettajani oleskeli. Hän makasi pienessä rautasängyssä. Hänen partansa oli kasvanut pitkäksi.
Hän varjosti kädellään silmiänsä paremmin nähdäkseen ja huudahti ystävällisellä äänellä: "Vai Henrik!"
Minä lähenin vuodetta, hän laski kätensä minun olalleni ja sanoi: "Hyvä poikani! Hyvin teit, kun tulit sairasta opettajaasi katsomaan. Minä voin hyvin huonosti, kuten näet, rakas poikani. Kuinka koulussa käy? Ja kuinka toverisi jaksavat? Kaikki hyvin, eikö totta, vaikk'ei minua olekaan? Te tulette varsin hyvin toimeen ilman vanhaa opettajaannekin."