Yht'äkkiä Franti kiipesi eräälle penkille ja ollen kantavinaan koppaa kummallakin käsivarrellaan matki Crossin äitiä, niinkuin oli nähnyt tämän tekevän poikaansa odotellessaan koulun ulkopuolella. Nyt hän on sairaana. Moni rupesi ääneensä nauramaan. Silloin Crossi suuttui silmittömästi, sieppasi mustepullon ja viskasi sen kiusaajaansa kohti suurella voimalla. Mutta Franti väistyi taitavasti, ja mustepullo lensi päin opettajaa, joka samassa astui huoneeseen. Kaikki hiipivät äänettömästi paikoilleen ja olivat hiljaa ja peloissaan.
Opettaja nousi aivan kalpeana lavalle ja kysyi värisevällä äänellä:
"Kuka sen teki?"
Ei kukaan vastannut.
Opettaja toisti kovemmalla äänellä: "Kuka sen teki?"
Silloin Garrone, joka sääli Crossi parkaa, nousi nyreästi seisoalleen ja sanoi päättäväisesti: "Minä sen tein!"
Opettaja katseli häntä, katseli myöskin hämmästyneitä oppilaita ja sanoi sitten maltillisella äänellä: "Sinä se et ollut." Ja hetkistä myöhemmin: "Syyllistä ei rangaista. Hän nouskoon seisoalleen." Crossi nousi istualtaan ja sanoi itkien: "He löivät ja häpäisivät minua, minä raivostuin ja heitin — —"
"Istu", sanoi opettaja. "Ne, jotka ovat häntä ärsyttäneet, nousevat seisomaan." Neljä nousi allapäin. "Te", sanoi opettaja, "olette kiusoittaneet erästä toveria, joka ei ole tehnyt teille mitään, te olette pilkanneet erästä onnetonta, te olette hyökänneet heikon kimppuun, joka ei mitenkään saattanut itseään puolustaa. Tämä on kaikkein alhaisimpia ja hävyttömimpiä tekoja, joilla inhimillinen olento voi itseään tahrata. Hyi teitä kunnottomia!" Tämän sanottuaan hän astui pulpettien väliin, pani kätensä Garronen leuan alle, kohotti hänen päätään, katsoi häntä vakavasti silmiin ja sanoi: "Sinä olet jalo sielu. Älä kuitenkaan toiste poikkea totuudesta edes hyvässä tarkoituksessa."
Garrone käytti tätä tilaisuutta ja kuiskasi jotain, en tiedä mitä, opettajan korvaan. Tämä kääntyi syyllisten puoleen ja sanoi tuimasti ja lyhyesti: "Minä annan teille anteeksi."
ENSI LUOKAN OPETTAJATTARENI.
Tiistaina lokakuun 25 p:nä.