Mutta isäni keskeytti hänet: "Millainen on toimeentulo ollut?"
"Hyvä, Jumalan kiitos", puutarhuri vastasi. "Olenhan minä tuonut jonkin soldon mukanani. Mutta minulla oli aikomus kysyä, mitenkä tuon pienen mykän opetus onnistuu. Kertokaa minulle jotakin siitä. Kun hänet viimeksi näin, oli hän kuin eläin, pieni poloinen. Onko hän oppinut tekemään merkkejä? Tosin vaimoni kirjoitti, että hän oppii puhumaan ja edistyy. Mutta minä arvelin itsekseni, että mitä hyötyä siitä on, kun en kuitenkaan itse osaa tehdä noita merkkejä. Mitenkä voimme ymmärtää toisiamme? Mutta onhan sekin jo hyvä, että nuo onnettomat ymmärtävät toisiaan. Kuinka hän siis on edistynyt?"
Isäni hymyili ja vastasi: "En sano mitään. Saatte itse nähdä.
Rientäkää nyt vain!"
Me astuimme ulos. Kuuromykkäinlaitos on aivan lähellä. Astuessamme katua joutuisasti puutarhuri puhui surullisesti: "Voi, minun Gigia parkani on syntymästään saakka ollut kuuromykkä. Hänen suustaan en ole koskaan saanut kuulla isän nimeä, hän ei milloinkaan ole kuullut minun häntä tyttärekseni nimittävän, ei ole vielä kuullut yhtäkään sanaa. Mutta Jumalan kiitos, että eräs jalo, hyväntahtoinen herra on ottanut suorittaakseen hänen koulumaksunsa. Kolmeen vuoteen hän ei ole ollut kotona. Nyt hän jo on yhdennellätoista. Sanokaapa minulle, onko hän kasvanut? Onko hän iloinen?"
"Pian saatte itse nähdä", vastasin minä yhä jouduttaen kulkuamme.
"Mutta missä laitos on? Vaimoni vei lapsen sinne minun poissa ollessani. Minusta tuntuu, kuin sen pitäisi olla tällä kohdalla."
Olimme jo päässeet perille ja astuimme vastaanottohuoneeseen. Vahtimestari tuli meitä vastaan. "Minä olen Gigia Voggin isä", sanoi puutarhuri. "Tyttäreni — pian, pian!"
"Heillä on nyt juuri välitunti", vastasi vahtimestari. "Kyllä minä ilmoitan opettajalle." Ja hän riensi pois.
Puutarhuri ei enää voinut puhua eikä levollisesti seisoakaan. Hän katseli seinällä olevia kuvia näkemättä kuitenkaan mitään. Ovi avautui, ja mustiin puettu opettajatar astui sisään taluttaen kädestä pientä tyttöä.
Isä ja tytär katselivat toisiaan hetkisen. Sitten he huudahtaen syöksyivät toistensa syliin.