Nettchen. Miks' en olisi ottanut sitten?
Friedel. Siksi — että — kun rikas, ylhäinen herra antaa köyhälle tytölle niin paljon rahaa — — — hänen kukkasistaan, niin on hänellä muuta mielessä.
Nettchen. Mitä »muuta?»
Friedel. Kuules Nettchen; min’ en ole mikään holhoja sinulle, eikä minun siis käy käskyjä sinulle antaa — — — mutta sen ma sentään sanon, että sinun sijassasi en pitäisi näitä rahoja rahtuakaan luonani, jaa-a!
Nettchen. Sitä en ole aikonut tehdäkään; Martti-ukolle ne ovat aiotut joka penni.
Friedel (iloisena). Niinkö? Nyt tunnen Nettchenini jälleen! Mutta maltas (ottaa rahaa taskustansa). Täss’ on 3 markkaa, jotka sain panttilaitoksesta medaljongillasi. Auttavaa väkeä ne ovat, ne panttiherrat!
Nettchen. Niitäpä emme kumminkaan enää tarvitse; (antaa kukkaron) lennätäppä tämä nyt nuolen nopeana Martti-isälle!
Friedel. Minä lennän kuin pyssyn luoti! — — Hyvästi, Nettchen, hyv… entäs pikku muisku — — (Nettchen näyttää malttamattomuutta.) Minä lennän, lennän kuin — — ele — ele — elektritsi — — tritsi — — en muista nyt — — — mutta kyllä minä lennän! — — — (Juoksee pois.)
8:s kohtaus.
Nettchen (yksin).