Nettchen. Voi kuinka herttaiselta tuntuu saada auttaa häntä! Tekin kukkaseni, pienet tuttuni, tekin näytätte olevanne tyytyväiset minuun. Äänetön kielenne sen kertoo mulle. Minä osaan kukkain kieltä ja ymmärrän, mitä minulle juttelee teidän tuoksunne, mitä värinne virkkaa.
Laulu N:o 2.
Tuo ruusu vieno verhonen
Hymyillen kasvaa, kaunonen,
Vaan syys kun tuimat tuulet tuo,
Niin ruusu pois sulonsa luo.
Niin ruusu pois sulonsa luo.
Vaan mulle kertoo muisto, oi,
Ei ruusu piikitt’ olla voi!
Ei ruusu piikitt’ olla voi!
Tuo lilja puhdas viaton,
Kuin lumi valkonen se on,
Ja nuokkuellen varrellaan
Se kuiskaa mulle ainiaan:
Se kuiskaa mulle ainiaan:
Kun tuntos¹ onpi tahraton,
Niin elos onnellinen on.
Niin elos onnellinen on.
Ja neilikkani nurkassaan
Se kainostellen kasvaa vaan,
Se tuoksuu armas yksin vain
Minulle kertoo: tuttavain,
Minulle kertoo: tuttavain,
Ei ulkonainen loiste lie
Se keino, joka kuntoon vie
Se keino, joka kuntoon vie
Tulpaani tuossa uhkea,
Puvultaan pulska muhkea,
Se pöyhistellen kerskailee
Ja loistostaan vaan haastelee,
Ja loistostaan vaan haastelee,
Vaan lemmetönt’ on kieli sen,
En olla sois mä semmoinen.
En olla sois mä semmoinen.
(Menee vasemmalle.)
9:s kohtaus.
Loordi. Bdks. (sitten) Friedel.
Loordi (astuu perältä ja kulkee pitkin askelin näyttämöllä, Boks hänen perässään). Boks, hän lauloi taas!