Nettchen (Friedelille). No, Friedel, eikö sulla ole mitään mulle sanottavaa?
Friedel (ujona pyöritellen lakkiaan hyppysissään). Minä olin Martti-ukon luona. Hän maksoi velkansa ja on nyt niin onnellinen; niin peräti onnellinen! Hän on sanomattoman onnellinen!
Nettchen, Mitenkä sinä näytät niin kummalliselta? Mikä sinulla on?
Friedel. Minulla on — — — minulla on — — — minulla ei ole niitäkään. (Astuu perälle päin.)
Nettchen, Niin kummallista!
Loordi (Nettchenille). Kuulkaa miss Lintulaul, minulla on teille suuri salaisuus!
Nettchen, Salaisuusko minulle?
Loordi. Friedel rakastaa teitä.
Nettchen (iloisena). Rakastaako hän minua? Tosiaanko?
Loordi. Hys, hys, ei huutaa, Lintulaul! — — — Hän on aivan hulluna rakkaudesta; hän sanoi sen itse. — —