Nettchen. Friedel rakastaa minua! Mutta, mylord, te laskette leikkiä!
Loordi. Boks, vakuuta kunnian sanalla, että hän on hullu!
Boks. Vakuutan kunnian sanalla, että hän on hullu!
Nettchen (itsekseen). Luulenpa minäkin rakastavani häntä; minun on ollut aina niin iloista hänen tullessaan. Mutta, taivas, nyt en mitenkään uskalla katsoa häntä silmiin enää. (Seisoo toisella puolella avantseenia, Friedel toisella; pilkistelevät salaa toisiinsa.)
Loordi (katsoo heihin). He eivät puhu… keino oli hyvä. Boks, mennään maata; nyt hän ei enää laula! (Haukottelee.)
Boks (haukottelee). Nyt hän ei enää laula!
Loordi. Good morning!
Boks. Good morning!
(Menevät arvokkaisin askelin ulos.)
11:sta kohtaus.