(Menevät.)
13:ta kohtaus.
Friedel, (sitten) Nettchen.
Friedel. Nettchenkö olisi pettänyt minut? En ottais sitä uskoakseni, mutta kun tarkemmin ajattelen… niin miksikä loordi olisi antanut hänelle niin paljon rahaa? Kukka retukoista ei, tonttu vieköön, makseta satoja puntia nykyaikoina… Ei semmoista ainakaan tee muut kuin hullut… ja loordi on joko hullu tai rakasteiija.
Nettchen (kynttilä kädessä vasemmalta.). Sepä hyvä, että olet vielä täällä! Vieppäs, Friedelini, nämä kukat Loordin luokse! Mutta… miksi olet niin kalpea? Mikä sinua vaivaa?
Friedel. Minua? Minua ei vaivaa mikään, s.o. minua vaivaa kaikki. Mutta sittenkään ei minua vaivaa naurutauti, vaikka sata loordia taputtaisivat minua poskille tai nipisteleisivät leuastani!
Nettchen. Mutta, Friedel, oletko sinä tullut mielettömäksi?
Friedel. Jospa niin olisikin, niin olisi sulla hyvä mieli sen nähtyäsi. Jää hyvästi!
Nettchen. Mutta selitähän…
Friedel. En selitä, minulla ei ole aikaa!. Minä menen nyt, enkä niin pian enää palajakaan. (Sieppaa korinsa ja viskaa kukat lattialle.) Siin; on, Nettchen, kukkasesi! Ne valehtelevat kuten silmäsikin! Ruusu on niin petollinen kuin sinun huulesi! Lilja on kavala kuin sinun sydämmesi! Kaikki on pelkkää petosta ja vilppiä! Hyvästi, Nettchen, me emme enää näe toisiamme milloinkaan!