(Juoksee ulos.)
14:ta kohtaus.
Nettchen (sitten) Loordi.
Nettchen (rientää Friedelin jälkeen). Mutta maitahan, Friedel, kuulehan minua! (Pysähtyy jälleen.) Ei, hänen täytyy ensin tulla takaisin ja pyytää minulta loukkauksensa anteeksi, min’ en mene ensiksi häntä kutsumaan!
Melodrama N:o 4.
Voi kuitenkin! Äsken olimme vielä niin onnelliset… äsken, entäs nyt?… nyt rientää hän pois ikipäiviksi! Mutta sehän on mahdotonta… hän on huomaava erehdyksensä ja palajaa takaisin, varmaankin jo huomenna! Panenpa oven kiinni ja odottelen huomista päivää. (Lukitsee peräoven.) Yön lepo rauhoittaa hänet ja hän on miettivä asiata… vaan mitäs, jos hän tosiaankin pitäisi sanansa? Herran tähden, sehän olisi hirmuista! (Itkee.) Häitä ei siis tulekkaan, ja minä kun jo niin iloitsin niistä! (Nyyhkien.) Minun… minun ei pitäisi rakastaman tuommoista kelvotonta. (Kolkutus ovelle. Melodraama päättyy.) Joku kolkuttaa! (Iloisena.) Olisikohan siellä Friedel? (Kolkutus.) Kuka siellä?
Loordi (ulkopuolella.) Miss Lintulaul… minä olen täällä!
Nettchen. Loordi!
Loordi. Välttämätön asia, miss, välttämätön asia!
Nettchen. Mutta näin myöhään!