Nettchen. Kasvatusisämmekö, joka on ollut niin hyvä meitä kohtaan? Hänkö mieron tielle? Ja sinä sallisit sen tapahtua!
Friedel. Mitäs minä voisin? Oikeus tuomitsee hänen maksamaan, ja minulla — sen tiedät — ei ole rahaa.
Nettchen. Mutta pitäisihän oikeuden ensin huomata —
Friedel. Se huomaa sitten vasta, kun on rahat saanut.
Nettchen. Mutta koetetaanpas saada rahoja kokoon ja maksaa hänen edestään. Kuinka suuri on velka?
Friedel. Seitsemän sataa markkaa.
Nettchen. Seitsemän sataa markkaa! Herrainen aika! Mutta semmoista summaa ei minulla ole!
Friedel. Ei minullakaan! Kaikkiaan on minulla 50 penniä.
Nettchen. Mutta rahaa meidän täytyy saada! (Ottaa medaljonkinsa kaulastaan). — Ota tämä! — — Muuta rahan arvoista ei minulla ole, koeta saada sillä panttikonttoorista niin paljon kuin voit!
Friedel. Panisitko medaljonkisi pantiksi? Sehän on sinulle kallis muisto, eikä tällä sittenkään saa 700 markkaa.