Nettchen. Joudu, joudu; minä menen katsomaan, eikö löytyisi vielä jotakin pantattavaa. Martti-isä ei vaan saa puutetta kärsiä. (Menee vasemmalle).
Friedel. Nettchen! Eikös suuta tänään annetakaan?
Nettchen. Sitten, sitten, kun tulet takaisin; hyvästi, serkku!
Friedel (alla päin). Hyvästi sitten!
Nettchen (tulee takaisin). Enpä kumminkaan tahdo olla sulle velkaa. Kas niin! (Suutelee häntä ja kiiruhtaa vasemmalle).
4:jäs kohtaus.
Friedel (sitten) Loordi Mickelby ja Boks.
Friedel. Kuinka kirkas ja vilpitön on niiden ihmisten sydän, jotka ovat kasvaneet maalla! Se näkyy selvästi Nettchenistä, niin — ja minusta myös. (Huomaa sisään tulevan Loordin.) Mikähän mies tuo on?
Loordi. Hän ei täällä? (Puhuu murtaen).
Boks. No, mylord!