Minä jäin yksin huoneeseen.
Samassa huudettiin sotamies sisään ja puhuttiin hänen kanssaan venäjää. Sotamies poistui, mutta tuli pian takaisin käsiraudat mukanaan. Näin kyllä, että minun alkoi käydä hullusti, mutta karaisin luontoni. Haagituomari antoi sotamiehille käskyn ja minun käteni pantiin rautoihin. Raudat väännettiin niin lujaan, että joka sormen päästä oli veri tulemassa.
Sitten kutsuttiin minut raudat käsissä pöydän ääreen ja oikeusherra kysyi:
"Lasketko vaimosi moisioon tekemään päivätöitä?"
"En laske, jos ei moisiosta hänelle anneta ruokaa työpäivinä."
Nyt karkasi herra pystyyn pöydän ääressä ja lykkäsi minut oven suuhun seisomaan, huutaen:
"Huomen aamuna kello kymmenen olet Tallinnassa oikeudessa!"
"Kunnioitettava oikeus, minä en voi huomenna lähteä kaupunkiin", selitin minä totisena. "Minulla ei ole huomiseksi sijollista työhön, eikä ole minulla evästäkään."
"Meihin ei kuulu sinun sijollisesi eikä evääsi", ärjyi haagituomari.
"Naula leipää ja puoli tuoppia vettä sinulle kyllä riittää."
"Puoli tuoppia vettä on liian vähän kuumalla ilmalla", huomautin minä. "Antakaa vettä niin paljon kuin tarvitsen, eihän se maksa rahaa", sanoin ja rykäsin.