"Sentähden, ettei hän mitään pahaa tehnyt, kun Prits löi hänen päänsä veriseksi."
"Oliko se sitten sinun asiasi?"
"Ei ollut. — — — Mutta, kun sinun pääsi lyödään veriseksi eikä kukaan puolusta sinua, silloin varmaankin on kaikki hyvin?"
Miina vaikeni kuin olisi hän asiaa mielessään punninnut. Sitten siirtyi hän lähemmä Päärnua, ja hänen silmänsä loistivat lempeämmin.
"Senkötähden vain, Päärn?" hän kysyi. "Kun tietäisin, että sentähden vain? — — — Mutta sinä sanot, että — että —."
"Mitä sanon?"
"Että olit Kain kanssa yhdessä."
"Mitä sitten? Käyhän Pritskin usein sinun luonasi vieraisilla! Saattaa olla, että tänään oli kosimaviinatkin taskussa!"
Miina vaikeni ja käänsi pois katseensa. Väkisin tunsi hän silmänsä kostuvan.
"Kuulkaa, lapset", virkkoi äiti, hetken kuunneltuaan suutaan muikistaen nuorten väittelemistä. "Minun mielestäni ei teillä ole syytä toisianne pistellä. Kaikki on pelkkää lapsellista kateutta! Jos olette toisillenne luodut, niin pääsette yhteen, vaikka välillänne olisi mustina kissoina sata Kaiea ja Pritsiä."