"Valhe!"
"Sinun ne ovat!"
"Valhe!"
"Miehet, tunnustakaa, kenen nuo pussit ovat! — Eivätkö nuo ole Matsin ja Jaakopin pussit?" karjuu hän heille.
Miehet katsovat, tunnustavat, pudistavat päätä — ei kukaan tunne pusseja.
Vouti katsoo tyttöjen puoleen. Sama pahansuopa, pilkallinen vaikeneminen. Joku nenäkäs astuu lähemmä ja on haistavinaan pusseja. Toiset purskahtavat nauruun.
"Menkää hiiteen!" huutaa Prits. "Kyllä varkaan jälille vielä päästään!"
Ja kun työläiset kääntyvät menemään, kantaa vouti pussit riihen luo.
Riihessä on sillä välin tehty kepposia, joita nähdäkseen Kubja-Prits kaikeksi onneksi tulee liian myöhään.
Kun Riihi-Mart askaroitsee olkien luona riihenalusessa,[2] lähtee Hansu-Jyrin Jaan riihestä, hänen perässään Wildrikun Villem. Molemmat katsovat varovasti joukkoon, josta kuulevat Kubja-Pritsin meluamista. Kaksi poikaa on vielä riihessä. He iskevät toinen toiselleen silmää, kun näkevät Jaanin ja Villemin. Toinen heistä ottaa varstan seinältä ja pieksää sen varrella Jaanin suurta huopahattua. Kohta on Jaan muuttunut viljapatsaaksi: kaikki mitä hatun suureen sisustaan on kätketty, vuotaa pitkin päivätyöläisen vartaloa riihen lattialle!