"Ei myöskään mitään lasillista hyvää viiniä vastaan."
"Ei mitään."
"Siis käännymme takaisin ja minä vien Teidät lähteelle."
"Ei sillä ole kiirettä, herra Riesemann. Tahtoisin vielä ensin Teidän kanssanne puhua muutamia sanoja toimestani Teidän talossanne."
"Tehkää niin hyvin!"
"Minulla on Teille, ennenkuin ryhdyn työhön, tärkeä ja minun tännejäämiselleni ratkaiseva ehto asetettavana."
"Ehto?"
"Niin, tärkeä ehto."
Herra Martin Riesemann näytti tulevan rauhattomaksi, näytti siltä, kun ei hän olisi ollut koskaan tottunut siihen, että hänelle asetettiin ehtoja. Hän katseli pienillä, pyöreillä silmillään hermostuneesti ympärilleen, kun hän lyhyesti ja karmeasti sanoi:
"Siis puhukaa, herra Kurbatow!"