Maailman tilanne oli kumminkin jo kehittynyt suuntaan, joka oli suuressa määrin supistanut prinssin mahdollisuuksia päästä astumaan Suomen valtaistuimelle. Saksassa oli puhjennut vallankumous, epäedullinen aseleposopimus oli tehty, Saksa oli voitettu ja entente tunsi valtansa kasvavan. Se voi nyt heittää pois kauniin naamionsa, joka osoitti sen muka taistelevan pienten kansakuntain oikeuksien puolesta, ja peittelemättä polkea heidän itsemääräämisoikeutensa jalkoihinsa. Englannin piti määrätä Suomenkin kohtaloita ja kutsumattomana sekaantua sen sisäisiin oloihin, mitä Saksan, sotilaallisesta valta-asemastaan huolimatta, ei voida syyllä väittää tehneen. Minusta tuntui, että kuningaskysymyksemme piankin joutuisi hiljaisen hautauksen esineeksi. Parooni Mannerheimillä, joka oli matkustanut Englantiin ja Ranskaan lujittaakseen näiden maiden ja Suomen välisiä suhteita, oli tehtävänään myöskin koettaa saada kuninkaanvaali siellä tunnustetuksi. Se ei kumminkaan onnistunut. Joulukuun 17 päivänä sain uudelta hallitukselta Suomesta näin kuuluvan sähkösanoman:
"Valtioneuvosto, joka on neuvotellut eduskunnan johtavien henkilöiden kanssa, katsoo sekä isänmaallisen velvollisuutensa että täydellisen vilpittömyyden velvollisuuden prinssi Friedrich Karlia kohtaan vaativan, että Teidän kauttanne saatetaan hänen tietoonsa seuraava, kenraali Mannerheimin valtioneuvostolle Lontoosta lähettämä sähkösanoma: Täällä ja Pariisissa tapahtuneiden keskustelujen nojalla pakko todeta, ettei entente nyt eikä tuonnempana tunnusta prinssiä. Olisi tärkeätä mahdollisimman pian saada hänen virallinen luopumisensa, joka on tunnustamisen välttämätön ehto. Ingman."
Pian senjälkeen saapuneen yksityiskirjeen mukaan oli sähkösanoman mainitsemassa neuvottelukokouksessa vallinnut "hautajaistunnelma".
Minulle annettiin raskas tehtävä. Olin itse neuvonut hallitusta luopumaan hallitsijakysymyksessä noudatetusta politiikasta, joka mielestäni oli epäviisasta, mutta minulle ei ollut korvaa kallistettu, vaan olin saanut pelkkää moitetta osakseni. Opittuani tuntemaan prinssi Friedrich Karlin olin henkilökohtaisesti vilpittömästi mieltynyt häneen ja saavuttanut hänen luottamuksensa. Nyt tuli osakseni ilmoittaa valitulle prinssille, jota Suomen kansa iloiten ja myötätuntoisesti oli tervehtinyt tulevana hallitsijanaan, että Suomen hallitus olosuhteitten pakosta halusi hänestä päästä. Tehtävä oli vastenmielinen ja nöyryyttävä.
Lähetin heti Frankfurtiin kuriirin mukana virallisen kirjelmän, jossa valtioneuvoston sähkösanoma saatettiin prinssin tietoon. Samalla osoitin prinssille yksityiskirjeen, jossa valitin, että minun täytyi hänelle toimittaa niin surullinen joulutervehdys ja ilmaisin persoonalliset tunteeni asiain käänteen johdosta, tunteet, joiden tiesin olevan yleisiä maassamme, varsinkin niissä henkilöissä, jotka olivat joutuneet persoonalliseen kosketukseen prinssin kanssa.
Kuriiri palasi muutamia päiviä myöhemmin, tuoden prinssin virallisen luopumisilmoituksen minulle osoitettuna, näin kuuluvana kirjeenä:
"Euere Exzellenz
ersuche ich Ihrer Regierung in meinem Namen Folgendes mitzuteilen, damit sie es zur Kenntnis des Finnischen Volkes bringe:
Die Veränderung der allgemeinen politischen Lage wirkt notwendig auch auf Finnland zurück, dessen Volk entschlossen war, mir die Sorge um Sein Wohl anzuvertrauen. In meinem Schreiben vom 4. November an den Präsidenten des Landtages hatte ich mir die endgültige Entscheidung aus Gründen vorbehalten müssen, welche nun zwar nicht mehr bestehen; dafür haben sich aber andere, dort schon angedeutete Schwierigkeiten verstärkt und treten unüberwindlich zwischen Finnlands Pflicht gegen sich selbst und seine Verpflichtung gegen mich.
Dies erkennend zögere ich keinen Augenblick Es von letzterer zu entbinden.