Mitään tulo- ja menoarviota ei lähetystöllä aluksi ollut. Kaikki oli vielä liian epävarmaa ja häilyvää. Minä määräsin palkat ja muut menot parhaan harkintani mukaan ja noudattaen mahdollisimman suurta säästäväisyyttä. Rahavaroja oli onneksi käytettävissä. Pyynnöstäni oli Saksan hallitus jo joulukuun lopussa myöntänyt 100,000 Saksan markan suuruisen luoton juoksevia menoja varten, ja helmikuun alussa minun onnistui saada hallitus ennakolta vapauttamaan 8 miljoonaa Saksan markkaa takavarikoituja Suomen valtionvaroja. Saksan hallituksen määräyksen mukaisesti nämä varat asetettiin minun käytettäväkseni, jotta Suomen kapinahallituksen mahdollisesti tekemät vaatimukset vältettäisiin. Lähetystöä varten tarvittiin luonnollisesti vain vähäinen osa, mutta varat tulivat hyvään tarpeeseen kaikenlaisissa muissa valtion maksuissa, varsinkin niissä ostoissa, joita kevättalvella tehtiin valtion laskuun sotilaallisten y.m. tarpeitten täyttämiseksi.
Tässä yhteydessä sopii mainita, että ulkoasiainministeriö helmikuun lopussa sai eräältä herra Useniukselta Tukholmasta nootin, jossa komissario Sirolan pyynnöstä mainittiin, että Suomen komissariohallitus peruutti valtakirjani olla Suomen lähettiläänä Berliinissä. Paperi luultavasti joutui mainitun viraston eriskummallisuuskokoelmaan.
Tuntui varsin omituiselta, kun sai olla mukana luomassa osan Suomen virallista hallintoa Saksan pääkaupunkiin, vapaan Suomen valtion itsenäisyyden näkyvää ja kansainoikeudellisesti arvossapidettyä ilmausta. Kovin tyytyväisin mielin katselin ensi kerran ovilevyä, johon oli merkitty "Finnische Gesandtschaft". Lähetystöpäälliköstä alkaen me olimme kaikin tottumattomia, diplomaattisiin ja lähetystötoimiin kouluttamattomia. Mutta tämä toiminta-alahan olikin maallemme uusi ja asia oli saatava alkuun. Niin ollen panin painoa siihen, että sain henkilökunnan, jota elähdytti työnhalu ja jolla sitäpaitsi oli hyvä kasvatus, yleissivistys ja käytöstapa. Sellaisilla ominaisuuksilla varustettujen henkilöiden katsoin tarjoavan suurimmat kehitysmahdollisuudet uudella uralla. On myöskin huomattava, että lähetystön henkilökunta esiintymiseen ja käyttäytymistapoihin nähden täytti ne vaatimukset, joita kulttuurikansaa edustavalle lähetystölle asetetaan. Kansliassa suoritettavan työn järjestelyssä oli erittäinkin vapaaherra Wredellä ja herra Strömillä suuria ansioita. Ensinmainittu toimi samalla "seremoniamestarina". Hänen tehtävänään oli tutustua niihin ulkonaisiin perinnäisiin muotoihin, joita lähetystön, sen päällikön ja virkamiesten tulee noudattaa. Hänellä olikin siihen, taipumusta. Minussa tämä seikka herätti vähemmän mielenkiintoa, mutta tärkeätä oli esiintyä näissäkin asioissa moitteettomasti, jotta meitä ei olisi mainittu toisia "huonommiksi". Meidän oli tälläkin alalla tehostettava lähetystön ulkonaista mainetta.
Helmikuun lopussa me muutimme huoneistoomme, mutta kauan ei kestänyt, ennenkuin tupa kävi liian ahtaaksi. Toimistohuoneemme, joka samalla oli odotushuoneenamme, oli useinkin niin täpötäysi, että siellä oli mahdoton työskennellä, ja kun useiden virkamiesten täytyi tehdä työtä samassa huoneessa, oli erinomaisen vaikeata ottaa vastaan niitä lukuisia saksalaisia ja suomalaisia, jotka erilaisten asiain vuoksi kävivät lähetystössä. Jo maaliskuun keskivaiheilla meidän oli pakko ryhtyä etsimään tilavampaa ja samalla edustavampaa huoneistoa. Löysimme sellaisen, kaikkiaan 15 huonetta käsittävän huoneiston aivan läheltä, Landgrafenstrasse 13, pohjakerroksesta. Landgrafenstrasse on Lützowuferin ja Kurfurstenstrassen välinen hienoleimainen poikkikatu, jonka varrella on huvilatyylisiä rakennuksia ja jota reunustavat lehmukset ja kastanjat. Huoneisto oli kalustettava alusta loppuun ja tämä ei ollut vallitsevissa oloissa mikään helppo eikä halpa tehtävä. Berliinissä oleva Suomen lähetystö oli nyt saanut viihtyisän kodin, jota ei tarvinnut hävetä sivullisillekin näyttää. Työ sujui siellä hyvin, kaikkia elähdytti harrastus uuteen tehtävään, joka tarkoitti Suomen ja suomalaisten maanmiestemme etujen valvomista Saksassa sekä kotimaamme ja Saksan välisten poliittisten ja taloudellisten suhteiden kehittämistä ja lujittamista. Sadat henkilöt, joiden joukossa oli maanmiehiämme, saksalaisia ja muita ulkomaalaisia saivat täällä vierailla suomalaisella pohjalla. Suomalaiset saivat täällä tuntea olevansa kotonaan kuin omassa maassaan. Oli useinkin liikuttavaa nähdä, kuinka vilpittömästi he siitä iloitsivat. Uusi Suomen lippu liehui talon parvekkeelta ensi kerran, kun Hessenin prinssi Friedrich Karl oli ensimmäistä kertaa lähetystössämme käymässä.
Nousukkuutta ja henkilökohtaisia salajuonia tosin ilmeni Berliinissä toimivassa suomalaisessa diplomaattikunnassakin, mutta ne eivät onneksi saaneet tilaisuutta siihen syvemmin juurtua. Yhteistyö vakiintui yhä enemmän ja tuli mitä parhaimmaksi.
Lähetystön kanssa olivat kiinteässä yhteydessä suomalainen kauppakomissioni, jossa aluksi toimi puheenjohtajana lähetystöneuvos senaattori L. Ehrnrooth ja sittemmin tohtori J. Jännes, ja suomalainen sanomalehtitoimisto, jota johti lehtori Öhquist. Kauppakomissioni, johon kaupalliset asiat vähitellen kokonaan siirrettiin, muutti lähetystön aikaisempaan huoneistoon Wichmannstrassen varrelle, sanomalehtitoimistolla oli aluksi tyyssijansa entisessä suomalaisen toimiston huoneistossa Nürnbergerstrassen varrella, mutta muutti syksyllä aivan likellä lähetystöämme sijaitsevaan taloon.
Kauppakomissionissa oli henkilökunta sangen vaihtuvaa. Sen uskollisin jäsen oli insinööri, sittemmin vuorineuvos Berndt Grönblom. Syksyn kuluessa toimi lähetystössä ja kauppakomissionissa insinööri E. von Frenckell, jonka tehtävänä lähinnä oli takavarikoituja suomalaisia aluksia koskevien asioiden järjestäminen. Erinäisten finanssi-teknillisten kysymysten vuoksi oleskeli Berliinissä syksykuukausina pankinjohtaja A. Neovius, jonka tiedoista lähetystöllä oli paljon hyötyä. Satunnaisiin ja poliittisella alalla toimiviin avustajiimme kuului syksyn aikana myöskin varatuomari Hj.J. Procopé.
Saksalaisina lähetystön apulaisina olivat alusta pitäen salaneuvos Alb. Müller saksalaista kirjeenvaihtoa ja siihen liittyviä muoto- ja etikettiseikkoja varten sekä justitiariuksena tohtori H. Waldeck.
Lokakuussa 1918 vahvistettiin lähetystön vuosirahasääntö. Henkilökuntaan nähden tapahtui tällöin se muutos, että luutnantti Ström tuli toiseksi lähetystönsihteeriksi ja luutnantti Hornborg attasheaksi. Toiseen attashean virkaan nimitettiin varatuomari A. Paloheimo. Syksyllä henkilökuntaa vieläkin lisättiin. Etupäässä arkistoa varten otettiin palvelukseen fil. maisteri neiti Aina Forsman ja maisteri R. Ilmoni.
Kansliassa suoritettava työ lisääntyi alinomaa ja henkilöliikenne kävi siellä kesän ja syksyn kuluessa yhä vilkkaammaksi. Lähetystön kirjoihin merkittyjen tulevien ja menevien kirjeiden ja kirjelmäin lukumäärä nousi ennen marraskuuta yhdeksännelle tuhannelle ja annettujen passien luku noin 700:aan. Kauppakomissionissa työ lisääntyi vieläkin suuremmassa määrässä tavarainvaihdon aljettua kesän ja syksyn aikana Suomen ja Saksan välillä. Pitihän Berliinissä olevasta Suomen lähetystöstä tulla maamme tärkein ja suurin ulkomainen edustuslaitos. Niin me uskoimme, niin kotimaassa ajateltiin ja siltä näyttikin. Mutta toisin kävi.