Patroona. Koetan parastani, Moonika rouva.
Moonika (näyttää kyökin ovea). Ettekö suostuisi menemään tuonne hetkeksi? Nähkääs siitä tulisi semmoinen ilo! Aksel ihastuisi niin kovin, kuin näkee teidän kunnioittaneen häntä tulollanne.
Patroona. Mutta — tuonneko? Pitääkö minun seisoa tuolla kyökissä?
Moonika. Niin, niin — antakaa nyt anteeksi patroona kulta, mutta tuolla oikean puolisessa kammarissa on meillä, Sallyllä ja minulla pikku kapineemme ja siksi pitäisi teidän olla kyökissä vaan siunaaman aikaa. Tuossa paikassa sieltä pääsette.
Patroona. Kyllä täällä on jotenkin tukalat paikat.
Moonika. Ei se kestä kauan. Mutta älkää tulko sieltä ennenkuin minä annan luvan.
Patroona. En millään muotoa, olkoon nyt menneeksi.
Moonika. Kiitos, hyvä, rakas patroona!
(Patroona menee).
Maalin. Se oli oikein täti, nyt saamme olla paremmin rauhassa ensi hetken.