"Niinhän se kuuluu tehneen. Mutta eiköhän silloin ollut syytä vähän paimenessa? Tuskin olikaan Tiina aivan karjan lähellä?"
"Kylläpä se sanoi olleensa."
"Se tuota", puuttuu puheeseen Lauri, kun hän kuulee vaimoaan mainittavan. "Tiina ei kyllä sillä kertaa sattunut olemaan aivan sillä paikalla, missä vasikka oli, eikä ollut karjakaan aivan koossa, mutta näkösällä kuitenkin, rinteen alla, ja Tiina ylempää katseli sen kulkua; mutta kun hän sattui kääntämään silmänsä toissapäin, niin paikalla oli metsä Mielikin kimpussa, ja ennenkuin Tiina ennätti oikein nähdäkään, oli sekä mörkö että Mielikki kaukana kuulumattomissa."
"Niin on asia", myöntää Iikkakin, syöntiä lopettaessaan. "Ei siinä Tiinan syytä ollut. Eihän se voinut sille tapaukselle mitään, sillä se oli niin sallittu."
Mutta vieraat, kun saavat syöntinsä lopetetuksi, nousevat pöydästä, kiittävät talon väkeä ja käyvät sitten istumaan sekä jatkavat keskustelujaan talon väen kanssa. Elsa ja Eeva korjaavat ruuan jäännökset pöydältä, ja sitten Elsa palattuaan, istahtaa Kaisun viereen, jääpi hänelle seuraa pitämään. Heidän kesken syntyy pian vilkas sananvaihto ja silloin tällöin kuuluva naurun hyminä näyttää, että heillä on iloiset keskusteluaineet. Onhan nuorilla toki yhtä ja toista muisteltavaa veneretkiltä Oulussa, markkina- ja kirkkomatkoilta, ja jospa eivät itse ole hyvin paljon ihmeteltävää ja merkillistä nähneet, niin onpa sen sijaan paljon tarinoita siitä, mitä muut ovat nähneet ja kuulleet. Tällaisista aineista piisaa paljon puhelemista tyttöin sekä Kallen ja Laurin kesken, jotka istuvat vähän matkaa heistä, milloin kahdenkeskisessä sananvaihdossa milloin keskustelussa tyttöin kanssa. Molempain emäntäin välillä on myöskin vilkas keskustelu, mutta he puhelevat vähäisemmistä asioista, enimmästi taloudellisista aineista. Isännät istuvat pirtin toisessa päässä ja tuumailevat tyyneesti vuodentulosta, nykyisestä taloudellisesta tilasta ja sen semmoisesta. Sattuu välistä yhteinen keskustelu kaikkein välillä, mutta tavallisesti ovat kuitenkin vanhat ja nuoret erillään. Koko päivää ei istuta sisällä yhdessä kohti, vaan käydään välistä ympäristöäkin katselemassa; varsinkin tytöt eivät kauan malta yhdessä kohti istua.
Kerran, nuorten sattuessa ulkona olemaan, kysyy Mäntyvaaran emäntä naapuriltaan:
"Eikö sinua jo emännän toimi ala väsyttää?"
"Eipä paljon muutenkaan", vastaa Peltolan emäntä. "Alan jo vanhaksi käydä minäkin, jott'en kerkeä enää käydä joka paikkaa katsomassa, enkä voi liikkua niin sukkelaan kuin ennen nuorempana ollessani."
"Arvaahan sen; vanhuus jäsenet kangistuttaa. — Minusta ei olo enää paljon mihinkään. Nuoret emännät ne meillä minunkin edestäni työtä tekevät. — Mutta sinulla on vielä ihmeellisesti voimaa ja kykyä tämmöistä taloutta hoitaa. Tämmöisessä talossa olisi nuorellekin emännälle aivan tarpeeksi työtä."
"Ka, kyllähän täällä olisi. Mutta eipä tulekaan minulla kaikki niin tehdyksi kuin pitäisi."