"Voi täällähän näyttää kaikesta, että emäntä on huolellisesti työnsä tehnyt, paremmasti kuin monessa muussa talossa, missä on nuori ja vielä täysissä voimissa oleva emäntä."
"Älä sanokaan! Minä tunnen itsessäni, että jos olisin vielä paremmissa voimissa, saattaisin monen työn tehdä paremmasti kuin nyt. Mutta minulla ovat jo voimat rau'enneet ja kyky vähennyt. Sen vuoksi tarvitseisin jo jonkun, jolle voisin huoleni jättää."
"No, mahtaneehan Elsasta jotain apua olla."
"Ka, onhan hänestä sen verran kuin lapsesta voi olla. Ei hänessä vielä talouden hoitajaa ole. Tämä talo tarvitseisi jo uuden emännän, nuoren ja kykenevän, joka olisi raitis ja notkea liikkeissään, ahkera ja taitava työssään."
"No, sitenhän sen saisi, kun Kalle — —"
"Niin, sitä minäkin olen ajatellut, että olisi se hänellä jo aika."
"Olisipa hyvinkin hänellä jo aika. —. Mutta eikö hän jo ole kumppania itselleen katsonut?"
"Ei, minun tietääkseni, vaikka on siitä joskus ollut puhe. Mutta kyllä minä aavistan, että on hänellä jotain mielessä siihen suuntaan, koska hän viime aikoina, Perttulista asti, on ollut tavallista harvapuheisempi ja hiljaisempi. Ei hän kyllä ole mitään maininnut, mutta eihän ole mitään mahdotonta, että hänelläkin on joku rakkausasia mielessä. Useinhan semmoiset pojat kirkkomatkoillaan lempiliittoja tekevät."
"No, eihän kumma olekaan, jos Kallella on jotain naimapuuhan tapaista mielessä. Totta kai hän kuitenkin aikoo joskus aviosäätyyn mennä. Tuota, puhuttiinhan ennen, että Honkavaaran Liisa olisi hänen katsottunsa."
"No, niin on puhuttu, vaan siinä puheessa nyt ei perää ole."