"No, missä asti teillä on tervahauta?" kysyy Kalle, toisen puheaineen ottaakseen, Antilta.
"Huomenna se sytytetään, kun vaan lie ilma hyvä", vastaa Antti.
"Onko iso hauta?"
"No, tulee siitä muuan venelasti tervoja."
"No, teillä sitä ei taida isosti tervaruukia ollakaan?" kysyy
Mäntyvaaran isäntä.
"Eipä ole", vastaa Peltolainen. "Monioita tynnyreitä saamme haudastamme ja ne viemme tämän kylän kauppiaalle. Jopa tuon joutaakin heittää vähemmäksi tervaruukin. Ei se leiville lyö. Huonosti maksetaan tervasta."
"Paljonhan siltä hinta on pudonnut, entisiin aikoihin nähden. Vaan eipä sitä muulla kuitenkaan rahaa saa. Eivät anna pellot omiksi tarpeiksikaan jyviä, vielä sitten myötäväksi."
"Paremmin kuitenkin maanviljelys kannattaa kuin tervaruuki. Ja kyllähän siellä teidän vaarallanne olisi tilaa uusillekin pelloille."
"Kovinpa on kivikkoa koko Mäntyvaara."
"Tuolla näkyy parvi!" keskeyttää keskustelua Jaakko, Peltolaisen kaksitoistavuotias poika.