"Epäilemättä. Kyllä minä sen heti näen. Ja kyllä vaan se ei ole kauppojaan katuva, joka kerran sun omakseen saapi. Olisippa aika onnen potkaus, jos Kalliovaaran Heikki — —"
"Oleppa nyt — —! Mitä sinä siitä Heikistä!"
"Kas vaan! Se naulapa vetäsi, koska noin punastuit."
"Eipä vetässytkään", vastaa Kaisu, melkein nuhdellen, luoden Kalleen terävän silmäilyksen. — "Mutta sanonko minä sinulle jotain?" lisää hän naurahtaen.
"Sano pois vaan!"
"Se asia koskee sinua."
"No, mikä se on sitten?"
"Etkö jo arvaa?"
"Mitenpä minä sitä voisin arvata?"
"Katsohan nyt, kuinka on muka tietämätön! Kuule siis! Kun sinä ja Honkavaaran Liisa taloksi rupeatte, niin kylläpä on silloin Liisa itseään onnelliseksi kehuva."