"No, tottahan ampumalla on yhtä helppo henki ottaa siltä kuin muiltakin eläviltä."
"Älä luule, että se niin helposti antaa itseänsä pettää", saapi sanoakseen Lauri. "Kyllä se on siksi viisas, että se tietää varoa pyssymiestä."
"Vaan pyssylläpähän niitä kuitenkin tapetaan", inttää Kaisu.
"Se on kyllä tosi", selittää isäntä, "että pyssy on tavallisin surma-ase semmoisessa tapossa. Mutta se on kuitenkin harvinainen tapaus, että jollekin onnistuu kaataa metsän kuningas. Eipä ole lähikylissäkään viime vuosina mesikämmenen peijaita vietetty, vaikka siellä kyllä metsä useinkin on liikkeessä."
Nuottamiehet olivat jo tulleet tiheikön sivu ja astuvat nyt vanhoja porrasremuja myöten suon poikki. Sieltä tie lähtee taas kohoamaan, kunnes se korkean törmän päältä taas laskeupi järvelle asti.
Mäntyvaaralaiset, jätettyään konttinsa rannalle, työntävät veneet vesille. Toiseen veneeseen asettuvat isäntä ja Kaisu, toiseen taas Antti ja Lauri. Veneet käännetään heti ulkuja vasten, ja Kaisu sekä Lauri pitelevät ulkupuista kiinni, sill'aikaa kun isäntä ja Antti lappavat nuottaa veneisiin. Kukon ottaa isäntä itse veneeseensä ja sitoo nuotan perän kiinni. Ja niin lähdetään, veneet rinnatusten, soutelemaan kotilahtea, joka rasvatyyneenä kimaltelee auringon paisteessa. Siellä sitten katsellaan, eikö muikku rupea näkymään, katsellaan milloin rannan puolelle, milloin selälle, joka on aivan tyyntynyt sekin. Jo ovat soutajat soutonsa heittäneet ja omassa varassaan kelluvat veden pinnalla veneet, joista kahdeksan tarkkaavaa silmää tähystelee tyyntä pintaa, muikkuparvea etsien, ja isäntä useinkin veneensä perässä nousee seisalleen, paremmin nähdäkseen. Ja tuolla etäällä selällä näkyy kyllä kalan liikettä. Siellä milloin siika tavottaa perhosta, milloin hauki porahtaa, milloin lohi hypätä loiskahtaa. Ja jopa näkyy siellä muikkuparviakin monessa kohti; vaan nepä eivät ole saatavissa. Jopa pistäikse veneittenkin likellä muuan parvi, vaan kaukana on rannasta sekin.
"Ka, tuossahan tuo on parvi", huutaa Kaisu parven huomattuaan.
"Siinäpähän on", huomaa isäntäkin.
"Kaukanapa tuo on", sanoo Antti.
"Annahan kun se maatuu", virkkoo isäntä levollisena, "niin meillä on keitto tiedossa."