"No, kuinka on teillä onnistunut kalan pyynti?" kysyy Peltolan isäntä.
"Eipä ole kovin runsaasti saatu", vastaa naapuri-isäntä. "Sen verran niitä kuitenkin on saatu, että on piisannut keittää monioiksi. Mutta eihän tuota ole joka ilta kyettykään nuotalle."
"Ka, onhan niitä ollut tuulisiakin aikoja, jott'ei yöksikään tyyntynyt.
Nythän tuo taas on hyvä ilma. Taitaa tullakin tyynen vuoro."
"Nythän kyllä olisi hyvä nuottailma, vaan meillä kun oli hautaussaarella käynti, ei päästy nuotalle lähtemään, ja ruumiit ne piti pian hautaan saada. Näin kesäkuumalla ne pian rupeavat mätänemään."
"Hyvä on, että kuolleet pannaan maahan niin pian kuin mahdollista.
Muuten niistä pian tauti tarttuu, varsinkin kun ovat rokkoon kuolleet.
— No, tervennä teillä kotona ollaan?"
"Ovathan ne kyllä kaikki terveitä."
"Sepä on hyvä. Minä jo ajattelin, että niistä rokkotautisista olisi ennättänyt tauti muihinkin tarttua."
"Pian kuitenkin saattaa joku meillä manalle joutua", sanoo Tiina.
"Siellä näkyi aave hautaussaarella ja se merkitsi jotain onnettomuutta."
"Aaveko!" kummailee Peltolan isäntä.
"No, eipähän siellä ennen ole aaveita näkynyt", sanoo Kalle.