"No, enteeksihän ne Anni ja Tiina sen heti päättivät, ja enne kai se olikin, ja rupesivat pahoja pelkäämään. Minä kyllä koetin heitä rauhoittaa, ja vakuutin, ett'ei sen aaveen vuoksi mitään onnettomuutta olisi tulossa, vaan jos mitään mainittavaa tapahtuisi, niin se tapahtuisi kuitenkin sallimuksen määräyksestä."
"Niinhän se on; eihän kukaan voi estää tapahtumasta sitä, mikä kerran on määrätty tapahtuvaksi. — No, Anni mahtoi kuoleman sanan pahaksi ottaa?"
"No, se otti sen hyvin pahaksi ensi alussa, murehti katkerasti. Ei olisi hän sitä mielellään todeksi tahtonut. Vaan eihän se tapahtunut enää tapahtumattomaksi tullut. Annin täytyi tyytyä kohtaloonsa ja rauhoittaa itseänsä sillä tiedolla, että Antin kuolema oli Jumalan sallima."
"Kyllä ei ollut pitkä ikä Antille suotu."
"Eipä ollut. Meni mies manalle paraassa iässä."
"Niin se saattaa kuolema äkisti tulla. Ei tiedä ihminen ennakolta, missä ja milloinka hän hautansa löytää."
"Eihän sitä kukaan vuoroaan tiedä. — Tuota, kirkonmenoin jälkeenhän kuulutaan kirkonkokous pidettävän."
"Niin kuulutaan. Kirkon palovakuuttamista siellä esitetään. Aiotko käydä, kokouksessa?"
"Ka, saisihan tuolla käydä katsomassa, jotta mitä siellä päätetään.
Vaan eipä mahda esitys tulla hyväksytyksi."
"Eipä mahda. Siitähän tulisivat suuret maksot."