"Siinäkö, joka on vasemmalla puolen rantatietä?"
"Niin, siinä kun minä kuljeskelin, satuin näkemään metson ja ammuin sen. Mutta samalla kun pyssy pamahti, olin kuulevinani, että metsässä matkan päässä jotain rasahteli."
"Mikähän se oli?"
"Mikä lie ollut. Minä en perustanut siitä ritinästä mitään, se kun heti loppuikin. Mutta nyt minä ajattelen, että meidän pitäisi se seutu tarkkaan tutkia, jotta löytyisikö tuolta mitään."
"No, lähdetäänpä siis katsomaan!"
Niin lähtevät he molemmat tiheikköä kohti astumaan; ja kun tulevat sille paikalle, missä Lauri oli metson ampunut, niin Lauri näyttää suunnan, mistäpäin rasahdus oli kuulunut. Sille suunnalle he nyt menevät, eivätkä ole kauan kulkeneet, kun heidän sieramiinsa alkaa tuntua outo, paha haju. Sitä he lähenevät lähenemistään ja haju tuntuu yhä selvemmästi. Vihdoin he ehtivät paikalle, missä heille selviää, mikä hajun synnyttää. Sammalkummun keskeltä ammottaa suolia ja sisälmyksiä, joista se paha haju lähtee. Heti älyävät katsojat, että heidän edessään on lehmän raato, joka makaa sammalten peitossa ja ainoastaan vatsan kohdalta on paljas. Se on hyvin huolellisesti peitetty, niin että koko raadosta ei näy muuta paikkaa kuin avonainen vatsa. Helposti näkyy, että koko raato on alkuaan ollut sammalkummun sisällä kokonaan näkymättömissä, sillä seutu on kummun ympärillä paljas ja siitä on kiskottu sammalia ja turpeita, vieläpä vesojakin juurineen raadon peitoksi. Mutta sitten on taas vatsan kohdalta sammalia syrjään syydetty. Tosiasiaksi näkee nyt isäntä samoin kuin Laurikin, että siinä heidän edessään makaa toinen kateissa olleista lehmistä raatona, metsän kuninkaan kaatamana. Nyt käypi selville myös, mikä sen rasahduksen oli synnyttänyt, jonka Lauri oli kuullut. Karhu oli juuri silloin ollut raadon sisälmyksiä syömässä, mutta pyssyn laukauksen kuultuaan oli se säikähtänyt ja lähtenyt pakoon pötkimään, joutamatta kiireessään sammaleita paikoilleen panna, ja sen juostessa siis risut olivat rasahtaneet.
"No, nyt vältti!" lausuu pahoillaan isäntä, raatoa tutkien. "Enpä osannut uskoa, että mörkö näille maille tulisi. Ja nyt piti tulla tämmöinen tapaus, että metsä meiltä lehmän kaatoi! Tässähän on Kellokas."
"No, oli tämä tapausta!" päivittelee Laurikin. "Eipä tätä osattu aavistaa. Kyllä oli paha asia, että metsä paraan lehmän tappoi. Kellokas tässä on; kellokin on siellä jälillä vielä. Samalla lailla on tainnut Halunallekin käydä kuin tälle."
"Kyllä on mörkö senkin tappanut. Haetaanpa, eikö löydy raato täältä likeltä jostain!"
Pian saavat hakiat selvän, mistä karhu on kulkenut, ja vähän aikaa sen jälkiä seurattuaan tulevat paikalle, missä on samanlainen sammalkumpu kuin äsköinenkin ja siellä on kokonaan sammalten peitossa Haluna. Johan isäntä ja Lauri, nähtyään miten oli kellokkaalle käynyt, heti aavistivat että Halunalle oli tapahtunut samoin.