"Ka, hetihän tuommoinen paino siltä hengen viepi."
"Se on tietty", puuttuu puheeseen Matti. "Sen päälle tulee niin raskas paino, ett'ei se ennätä parahtaakaan. — Mutta hyvä on kuitenkin, että pannaan paljon painoa. Otetaanpa tuolta viellä tuo vanha hirsiremu, joka tuossa likellä näkyy, ja pannaan se lisäpainoksi!"
"No, so kun vielä pannaan", sanoo isäntä, "niin kyllä sitten —."
"Kyllä sitten jo tulee painoa", lausuu Lauri.
Tuodaan sitten se vanha jo melkein lahonnut hirsi ja nostetaan sekä kiinnitetään lisäpainoksi painohirren päälle.
Sittenpä se loukas vihdoin saadaan semmoisekseen jättää. Mutta Matin palasiksi silpoma lehmän raato on johonkin korjattava.
"Mihinkä ne nämä pannaan?" kyselee Lauri raadon paloja kosketellen.
"Eihän näitä metsälle suinkaan syötäviksi jätetä?"
"Ei toki", vastaa Matti. "Kyllä ne pois korjataan."
"Poishan ne ovat korjattavat", sanoo isäntäkin. "Maahan niitä olisi hyvä kätkeä, mutta sanotaanpa metsän niitä ylös kaivavan."
"Ei niitä maahan panna", sanoo Matti. "Sieltä kyllä metsä ne pian ylös kaivaa."