Uffiezi ei enää puhunut sanaakaan, vaan poistui kannelta. Saarela ei sen jälkeen häntä enää nähnyt kannella, vaan ainoastaan pari kertaa vilahdukselta salongissa.
Vielä samana päivänä kirjotti Saarela Alicelle kirjeen, jonka hän toimitti tämän käteen ennen mainitun lääkärin välityksellä. Kirjeessä kertoi hän tapahtuman.
Seuraavana päivänä kutsuttiin Uffiezi kapteenin hyttiin. Kapteeni antoi herralle nuhteet ja kehotti häntä maihin päästyään kääntymään oikeuteen, jos hänelle mielestään oli jotakin vääryyttä tapahtunut.
Mutta ruhtinas ei tehnyt kapteenin kehotuksen mukaan. Hän ei uskaltanut nostaa oikeusjuttua neiti Mc Deania eikä Saarelaa vastaan, koska pelkäsi siinä tapauksessa joutuvansa paljastetuksi. Hän näet esiintyi väärällä nimellä eikä sitäpaitsi ollut mikään "ruhtinas" arvoltaan.
Uffiezista eivät Alice ja Saarela ole sen jälkeen kuulleet mitään.
XI LUKU.
Paremmat ihmisyystunteet.
Tieto "Titanicin" kauheasta perikadosta otettiin hämmästyksellä ja kauhulla vastaan kaikissa maissa. Onnettomuudesta annettiin ensin sellainen väärä sähkösanoma, että "Titanic oli törmännyt jäävuoreen ja kulki hiljaista vauhtia Halifaxia kohti". Se ei herättänyt mitään suurempaa mielenkiintoa, koska yleisesti uskottiin sitä tarinaa, että "Titanic" muka olisi uppoamaton. Mutta kun onnettomuus saatiin tietää koko laajuudessaan, valtasi kauhu ja hämmästys mielet. Sekä vanha että uusi maailma joutui mitä kovimman järkytyksen valtaan. Sanomalehdistä tapeltiin. Liput laskettiin puolitankoon. Teatterit ja huvipaikat sulettiin. Valkean Tähden linjan konttorin piirittivät henkilöt, joitten sukulaisia tai omaisia oli ollut "Titanicissa". Newyorkista lähetettiin tuhansia sähkösanomia "Carpathiaan", joka oli keskeyttänyt matkansa ja toi haaksirikosta pelastettuja Newyorkiin. Koko maailma odotti tarkempia tietoja kuumeen tapaisella jännityksellä. Yhdysvaltain presidentti lähetti kaksi sotalaivaa "Carpathiaa" tapaamaan. Mutta "Carpathialla" ei ollut ilmotettavana juuri muuta kuin luettelo pelastuneista, luettelo, jota tuhannet ihmiset eri maissa tutkivat huolellisesti, ja jonka sisällys synnytti joko mitä suurinta surua ja epätoivoa tai iloa ja kiitollisuutta.
Sitten tuli "Carpathia" satamaan. Suunnattomat ihmisjoukot riensivät
Cunard-linjan laitureille. Satoja sairasvaunuja oli odottamassa.
Lääkärit ja sairaanhoitajattaret tunkeilivat vastaanottosaleissa.
Pelastuneitten lähimmät sukulaiset odottelivat saadakseen sulkea niin
paljon kärsineet omaisensa syliinsä ja viedä heidät kotia.
Cunard-linjan laitureilla tapahtui valtaavia kohtauksia, kun pelastuneita vietiin maihin. Tavalliset tarkastukset ja tulliseremoniat jätettiin huomioon ottamatta. Ne pelastuneet, joilla ei ollut mitään ystäviä, ottivat hoitoonsa tarkotusta varten muodostetut valiokunnat ja yhdistykset. Jokaiselta yksinäiseltä matkustajalta kysyttiin, tarvitsiko hän rahaa. Jos kysymykseen vastattiin myöntävästi, annettiin useimmissa tapauksissa kaksi kertaa enemmän kuin oli pyydetty. Eräs siirtolainen joutui ihan hämilleen, kun hän äkkiä näki toistakymmentä herraa tunkeilevan ympärillään.