— Eikö Washingtonissa ole muita Mc Dean-nimisiä, kysyi Väinö Saarela
Hiililtä.
— Ei minun tietääkseni.
Tuhannen dollarin rahaosotus sai Väinö Saarelan puolittain myöntämään, että kyseessä olisi todellakin miljoonamies Mc Deanin tytär. Mutta kuinka sellainen yhtymys olisi mahdollista? Ja kuitenkin täytyi hänen taas myöntää se mahdolliseksi, koska ei hänen Toivo-veljensä mitenkään voisi omasta pussistaan lähettää 1,000 dollaria.
Väinö Saarela lähti pankkiin rahaa noutamaan toivossa että
Washingtonissa asiat selviytyisivät. Sittenpähän nähdään.
Kun Väinö Saarela oli jonkun ajan matkustanut, tuli eräältä asemalta vaunuun kaksi nuorta naista, joista toisen silmät olivat punaiset itkusta, kuten näytti. Naiset puhuivat keskenään englanninkieltä.
— Rohkase itsesi, Mary, ja toivo parasta, lohdutti toinen toveriaan.
— Hyvä olisi niin tehdä, kun voisi, huokasi Mary. — Mutta minä pelkään, että Alice on hukkunut vanhempiensa mukana. Ajattele, kuinka suuri isku tuo kuolema olisi minulle. Olen tuntenut Alicen lapsesta asti ja monet vuodet leikkinyt hänen kanssaan.
— Mutta sinä vaivaat itseäsi ennen aikaasi. Ei kaikista pelastuneista vielä ole julaistu tilastoa.
— Etkö sinä sitten ole saanut tietää, että Mc Deanin perhe on hukkunut, kysyi Mary.
— En, vastasi hänen toverinsa Annie.