— Minulla on useissa asioissa omat periaatteeni, ja ne eivät sovi yhteen yleisen mielipiteen kanssa…
— Periaatteesi, keskeytti isä, joka nyt sai vauhtia puheeseensa, kun taas sai kuulla toistuvan tuon usein aina ennenkin uudistuvan "periaatteen". — Mikä periaate se on, kun oppia ja tietoa saatua tulee eteen toiminnan aika, niin silloin nuo "periaatteet" tekevät mahdottomaksi käytännöllisen toiminnan? — Maanviljelys kaipaa tarmokkaita ja järkeviä viljelijöitä, jotka sitä järkiperäisesti harjoittaisivat, ettemme tarvitsisi hyvinäkin vuosina ulkomailta tuottaa suuria määriä kaikkein tarpeellisimpia ja jokapäiväisimpiä elintarpeitamme. Ja metsänhoito! — sekin kaipaa miehiään, jatkoi isä. — Ei kelpaa asiain meno silläkään alalla. Kalliit metsät tuhlataan ajattelematta, arvelematta.
— Olette oikeassa, myönsi Onni.
— Kansamme on aivan rikkiraadeltuna. Laittomuus on saanut ylivallan. Ja sitten tuo sisäinen hajaannuksemme… Olemme tosiaankin kuin lampaat ilman paimenta.
— Niin on ikävä kylläkin, vastasi Onni. — Mutta onpa syytä sepissäkin…
— Siinäpä sitä ollaan. On syytä sysissä, jos sepissäkin, virkkoi isä. Kansa on kaikellaisten "aatteitten" ja "periaatteitten" kautta joutunut pois oikealta suunnaltaan. On opettajia jos jonkinlaisia. Eikä ihme, jos turmelus leviää. Paha on helppo oppia… Mihinkä tämä kaikki lopulta johtaa? Täytyy tosiaankin kansamme uudestaan syntyä… Ja tuon uudestaan syntymisen tulee alkaa meidän sisimmästämme, sieltä, jota ei kukaan näe, mutta jonka hedelmät kuitenkin ovat kaikkien nähtävinä. Me kaipaamme ennen kaikkea ihmisten parempia tunteita ymmärtäviä ja niitä vireille herättäviä opettajia, jotka elävällä vakaumuksellaan todistavat opetuksensa. Siinä mielessä sinuakin on koulutettu…
— Ikäväkseni kylläkin en vastaa toiveitanne siinä suhteessa, vastasi
Onni.
— Vastaat tai ei, mutta en ymmärrä, minkävuoksi sinun täytyy mennä ojan yli vettä hakemaan. Onhan Ameriikka, jos mikään, kaikenlaisen keinottelun maa, jossa kaikkivoipa raha vallitsee räikeimmin kuin missään muualla. Olen kyllä itse säilynyt Amerikan kuumeelta, mutta sen sijaan olen nähnyt joukottain toisia sinne siirtyvän. Jotkut heistä ovat onnistuneet kovilla ponnistuksilla saamaan joltisiakin säästöjä. Toiset ovat epäonnistuneet, toiset saaneet surmansa tai silpoutuneet kaikellaisissa onnettomuuksissa ja palanneet raajarikkoina kotiseuduilleen. Maa täällä kotona kärsii työvoiman puutteessa. Sen sijaan tulvii tänne ulkomaalaisia, jotka poikkeuksetta saavuttavat taloudellista hyvinvointia, kuitenkaan sen paremmin tähän maahan ja kansaan kiintymättä. He ovat ja pysyvät sille vieraina.
— Siihen olemme itse suureksi osaksi syypäät, vastasi Onni. — Olemme vielä liian leväperäisiä niissä suhteissa.
— Niin olemme, ikävä kylläkin, ja se seikka voi vielä koitua turmioksemmekin, ellei siinä parannusta tapahdu. Olemme liian taipuvaisia kaikelle ulkomaalaiselle ja he taas ovat älykkäitä käyttämään heikkouttamme hyväksensä. "Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin" on menettänyt merkityksensä.