— Mutta jos koneisto särkyisi tai muuten joutuisi epäkuntoon. Eikö silloin olisi turvauduttava pelastusveneihin, kysyi Mc Dean.
— Pelastusveneillä ei nykyään ole mitään merkitystä, selitti Ismay. — Laki määrää, että niitä täytyy olla, ja sentähden kuletetaan niitä mukana. Meidän turvallisuutemme perustuu vedenpitäviin kammioihin. Pari, kolme niitä saa täyttää vedellä, ja "Titanic" pysyy sittenkin pinnalla. Sama on laita, vaikka konehuone on vettä täynnä. Vielä on laita sama, vaikka laivan kokka ja perä särkyvät. "Titanic" ei voi upota, hyvät herrat! "Titanic" on turvallisuustoimenpiteitten ja uudenaikaisen laivanrakennustaidon ennätys. On mahdotonta hukkua, jos vaan ei hyppää mereen. Ismay kumarsi ja poistui.
— Tässä mainittiin jotakin ennätyksestä. Kuinka suuri on "Titanicin" vauhti, kysyi Mc Dean yli-insinööriltä.
— Se on rakennettu 21 solmuvälin nopeutta varten mutta voi saavuttaa 23 solmuvälin nopeuden.
— Siinä tapauksessa ei tällä matkalla saada mitään ennätystä. Ja mitäpä se merkitsisikään, sanoi Mc Dean.
— Tiedustelkaa asiaa kapteeni Smithiltä. Saadaan ennätys, jos hän tahtoo. Suora tie ja tasainen vauhti ovat tarpeelliset. Ajatelkaa vaan, että "Titanic", joka ei ole luvannutkaan erinomaista vauhtia, ehtii perille pikemmin kuin on laskettu.
— Katsokaa savua, herrat, sanoi eversti Astor, osottaen kädellään ylös. — Näyttää siltä, että konehuoneessa pidetään kovaa kuumuutta.
Kaikki katsoivat savua, joka sakeana tuprusi neljästä suuresta savutorvesta. Koko laiva tärisi keulasta perään asti.
— Herra Ismay lienee puhunut kapteenille.
— Ei tarvitse, sanoi yli-insinööri. Hänen paljas mukanaolonsa riittää. Atlanninlaivan kapteeni tietää, että kun johtaja on mukana, on kysymys suurimmasta vauhdista ja suorasta eteenpäinmenosta, vaikka olisi tuhansia esteitä tiellä.