"Se on itsestään selvä matemaattinen väitös. Mitä useammalle ihmiselle leipäkappale tai joku muu tunnettu esine jaetaan ja mitä yhdenmukaisemmin se jaetaan, sitä pikemmin se tulee kulutetuksi ja uutta leipää tarvitaan. Sanoaksemme sen yleisemmässä muodossa, ihmisolentojen tarpeet johtuvat samasta luonnollisesta ruumiinrakennuksesta ja ovat itse asiassa samat. Yhdenmukainen tarpeellisen omaisuuden jakaminen heille on siten se yleinen keino, jonka kautta sellaisten esineitten kulutus heti saadaan laajenemaan mahdollisimman suureksi ja jatkumaan tässä määrässä ilman keskeytystä kaikkien yhteiseksi tyydytykseksi. Siitä seuraa, että tuotteiden tasanmukainen jakaminen on sääntö, jonka avulla suurin mahdollinen kulutus saavutetaan ja siten myös vuorostaan kiihotetaan mahdollisimman suureen tuotantoon."
"Mitä taasen johtuisi kulutukselle käytettävien tuotteiden epätasaisesta jakamisesta?"
"Jos jakaminen olisi epätasaista, tulisi seurauksena olemaan, että toisilla olisi enemmän kuin he voisivat kiduttaa vississä ajassa ja toisilla vähemmän kuin he olisivat voineet kuluttaa samassa ajassa tarkoittaen tämä yleiskulutuksen vähentymistä alle sen määrän, mitä se olisi voinut olla samalla ajalla tuotteita tasan jakaessa. Jos miljoona dollaria jaettaisiin tasan tuhannen miehen kesken, tulisi se pian kulutetuksi tarpeellisiin esineihin synnyttäen tuotannon kysyntää yhtä suuressa määrässä; mutta jos se koottaisiin yhden miehen käsiin, ei sadatta osaakaan siitä, vaikka ylellistä elämääkin käytettäisiin tulisi luultavasti kulutetuksi saman ajan kuluessa. Yleinen peruslaki yhteiskunnan omaisuuden opissa on siten, että määrätyn ostokyvyn vaikutus synnyttää kulutusta on suhteellinen suoranaisesti jaon laajuuteen ja on enimmän vaikuttava, kun se on tasaisesti jaettu kaikkien kuluttajain kesken, sillä silloin tulee se mahdollisimman laajimmalle jaetuksi."
"Sinä et ole kiinnittänyt huomiota siihen seikkaan, että kaavana suurimmalle rikkauksien tuotannolle — se on, yhtäläiselle tuotteiden jakamiselle yhteiskunnassa — on myöskin tuotannon käyttötapa, joka tuottaa enimmän inhimillistä onnellisuutta."
"Minä puhuin kysymyksen puhtaasti taloudelliselta puolelta."
"Eiköhän vanhoja taloustieteilijöitä olisi hämmästyttänyt kuulla, että parhaan rikkauksien tuotantojärjestelmän salaisuus oli yhdenmukainen Jesuksen Kristuksen opettaman kaikkien ihmisten yhdenarvoisuuden eetillisen opin kanssa?"
"Epäilemättä, sillä he opettivat väärin, että on olemassa kahdenlaista ihmisen kohteluoppia — moraalista ja taloudellista; ja kahdenlaatuista ajatustapaa — taloudellista ja eetillistä, molemmat ollen aloillaan oikeita. Me tunnemme asian kuitenkin paremmin. Voi olla olemassa ainoastaan yhdenlainen oppi käytöksestä ja se on eetillinen. Jokainen taloudellinen esitys, jota ei voida lausua eetillisessä muodossa, on väärä. Mikään ei voi olla taloustiedettä, ellei se tunnu puhtaalta etiikalta. Sen vuoksi ei ole mikään sattuma, vaan järkiperäinen välttämättömyys, että sekä etiikan, että taloustieteen suurimman sanan tulee olla sama — yhdenvertaisuus. Kultainen sääntö yhteiskunnassa käytäntöön otettuna on todellakin yhtä hyvin yltäkylläisyyden kuin rahan tekijänä."
XXIII LUKU.
VERTAUS VESISÄILIÖSTÄ.
"Se on oikein, George. Lopettakaamme luento tähän. Meidän keskustelumme, minä huomaan, on venynyt pitemmäksi kuin odotinkaan ja lopettaaksemme aineemme tarvitsemme me vielä lyhyen luennon iltapäivällä. — Ja nyt lopettaessamme täksi aamuksi, aijon minä omasta puolestanikin tarjota jotain. Toissa päivänä olin museossa penkomassa suuren vallankumouksen kirjallisuutta löytääkseni jotain, joka pystyisi valaisemaan ainettamme. Tällöin löysin minä erään pienen lentolehden tältä aikakaudelta, kellastuneen ja melkein mahdottoman lukea, jonka tutkittuani huomasin olevan hauskan pilkkakirjoituksen eli satiirisen palasen voittojärjestelmästä. Minulle juolahti mieleen, että luentomme voisi valmistaa meitä käsittämään sitä ja kopioin sen senvuoksi. Sen nimenä on 'vertaus vesisäiliöstä' ja kuuluu se seuraavasti: