"Ja tietäjät menivät kansan luoksi ja selittivät sille ylituotannon salaisuutta ja miten se johtui, että heidän tuli nääntyä janoon sen vuoksi että oli liiaksi vettä olemassa ja miten sitä ei voinut olla kylliksi, koska sitä liiaksi oli. Ja samoin puhuivat he kansalle auringonpilkuista ja myöskin miten nämät kärsimykset olivat heidän päällensä tulleet luottamuksen puutteen tähden. Ja kaikki oli niin, kuten tietäjät sanoneet olivat, sillä kansasta näytti heidän puheensa tyhjyydeltä. Ja kansa pilkkasi heitä sanoen: 'Menkää ylös, paljaspäät! Tahdotteko pilkata meitä? Synnyttääkö runsaus puutetta? Eikö paljosta mitään tule?' Ja he kantoivat kiviä kivittääkseen heidät.
"Ja kun kapitalistit näkivät, että kansa vielä napisi eikä tahtonut kuunnella tietäjiä ja kun he myöskin pelkäsivät, että kansa voisi tulla vesisäiliölle ja ottaa vettä väkivoimin, toivat he heille muutamia pyhiä miehiä (mutta nämät olivat vääriä profeettoja), jotka puhuivat kansalle, että sen tulee rauhassa pysyä eikä vaivata kapitalisteja sen vuoksi että he janoissaan olivat. Ja nämät pyhät miehet, jotka olivat vääriä profeettoja todistivat kansalle, että nämät kärsimyksensä oli heidän päällensä lähettänyt Jumala heidän sielujensa autuuden tähden ja että jos kestävät sitä kärsivällisesti eivätkä vettä himoitse eivätkä kapitalisteja häiritse, tulisi heille käymään, että kun he kuolleet ovat, he tulevat maahan, jossa ei ole kapitalisteja, mutta runsaasti vettä. Kuitenkin löytyi myös muutamia oikeitakin Jumalan profeettoja ja nämät armahtivat kansaa eivätkä ennustaneet kapitalistien puolesta, vaan pikemmin puhuivat aina heitä vastaan.
"Kun nyt kapitalistit näkivät, että kansa yhä napisi eikä tahtonut rauhallisena pysyä tietäjien eikä väärien profeettain sanoista huolimatta, menivät he itse heidän keskuuteensa ja kastelivat sormensa vedessä, joka säiliöstä yli juoksi ja pirskottivat vesitippoja sormistansa kansan joukkoon, joka säiliön ympärillä tunkeili ja näiden vesitippojen nimenä oli armeliaisuus ja olivat ne tavattoman katkeria.
"Ja kun kapitalistit yhä näkivät, etteivät tietäjien sanat eikä pyhien miesten, jotka vääriä profeettoja olivat, eivätkä vesitipat, joita armeliaisuudeksi kutsuttiin, rauhoittaneet kansaa, vaan pikemmin sitä kiihottivat ja kokosivat vesisäiliöiden luo ikään kuin he aikoisivat vettä väkivallalla ottaa, pitivät he yhteisen neuvottelun ja lähettivät miehiään salaisesti kansan keskuuteen. Ja nämät miehet etsivät mahtavimmat kansan joukosta ja kaikki, joilla oli sotataitoa ja ottivat heidät syrjään ja puhuivat voimakkaasti heille sanoen:
"'Katso, miksi ette te yhdistä osaanne kapitalistien kanssa? Jos te rupeatte heidän miehiksensä ja palvelette heitä kansaa vastaan, ettei se vesisäiliöön pääse murtautumaan, silloin on teillä oleva yltäkylläisesti vettä, niin ettette te janoon näänny, te ja teidän lapsenne.'
"Ja mahtavat miehet ja ne, jotka sodassa taitavia olivat, kuuntelivat tätä puhetta ja antoivat käännyttää itsensä, sillä jano heitä vaivasi kovin ja he menivät kapitalistien luo ja tulivat heidän miehikseen ja keihäät ja miekat annettiin heille käsiin ja he tulivat kapitalistien puolustajiksi ja he hosuivat kansaa, kun se tunkeili vesisäiliön luo.
"Ja pitkän ajan kuluttua oli vesi säiliössä alentunut, sillä kapitalistit tekivät suihkulähteitä ja kalalammikoita sen vedestä ja kylpivät siinä, he ja heidän vaimonsa ja lapsensa ja tuhlasivat vettä omaksi huvituksekseen.
"Ja kun kapitalistit näkivät, että vesisäiliö oli tyhjä, sanoivat he: 'huono aika on loppunut', ja he lähettivät kansaa pestaamaan, että nämät toisivat vettä sen uudelleen täyttääkseen. Ja vedestä, jonka kansa toi säiliöön, saivat he joka saavista pennin, mutta vedestä, jonka kapitalistit ottivat säiliöstä kansalle antaakseen he saivat kaksi penniä, että he voisivat saada itselleen voiton. Ja jonkun ajan kuluttua säiliö taasen oli tulvillaan kuten ennenkin.
"Ja kun kansa useita kertoja oli täyttänyt säiliön, kunnes se oli tulvillaan ja nähnyt janoa, kunnes kapitalistit olivat siinä olevan veden tuhlanneet, sattui, että maassa nousi muutamia miehiä, joita kutsuttiin agitaattoreiksi, sillä he kiihoittivat kansaa nousemaan vastustamaan. Ja he puhuivat kansalle kehottaen sitä yhtymään ja silloin heidän ei tarvitsisi enää kapitalisteja palvella eikä enää veden puutteessa kärsiä. Ja kapitalistien silmissä olivat nämät agitaattorit tuhoisia henkilöitä ja he olisivat varmasti ristiinnaulinneet heidät, mutta eivät uskaltaneet kansan pelvon tähden.
"Ja näiden agitaattorien sanat, mitä he puhuivat kansalle, olivat tähän malliin: